Elonmerkkejä

Selvityspyyntö Turun kaupungin työvoimapolitiikasta

2012-02-01T10:22:00.003+02:00

Jätimme 30.1.2012 Toni Eklundin ja Kjell Lundahnin kanssa kaupunginhallituksessa selvityspyynnön työllistämistoimista Turun kaupungissa:

Kuntalehden 1/2012 tietojen mukaan Turun kaupungin työllistämistoiminta ei ole niin aktiivista, kuin esimerkiksi Joensuulla. Kun Joensuun aktivointiaste on 46,2%, Turussa se on vain 24,4%. Keskimääräinen aktivointiaste suurten kaupunkien joukossa oli 29,3 %. Huonoimmalla kaupungilla Tampereella aste on vain 16,6%.

Lehden tietojen mukaan passiiviset kunnat joutuvat maksamaan heikosta työllistämisestään valtiolle, kun taas aktiivisia palkitaan. Yhden syrjäytyneen nuoren kustannukset kansantaloudelle ovat 700.000 euroa ja pitkäaikaistyöttömyys lisää lukua 400.000 euroa. Inhimillisen kärsimyksen määrää on mahdoton arvioida rahassa.

Yksi työtön maksaa Pekka Tiaisen mukaan yhteiskunnalle 18.000 euroa vuodessa verrattuna siihen, että tämä olisi töissä. Kaupungit maksavat valtiolle heikon työllistämistoimintansa takia satoja miljoonia valtionosuuksia takaisin.

Pyydämme ensi tilassa selvitystä siitä, mikä on työllistämistoiminnan tilanne Turussa, minkä verran rahaa menee hukkaan työllistämisasteen johdosta ja mitä asialle on tehtävissä.

Kirjastosillasta

2011-11-15T09:42:00.006+02:00

Puheeni valtuustossa 14.11.2011 Kirjastosillasta:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Keskustaa pitää kehittää siten, että siellä pystyisi pyöräilemään ja kävelemään turvallisesti ja sujuvasti. Ja sitä pitää kehittää vaikkei kuravellileikkeihin torilla nyt päästykään!

Se, että täällä asetetaan vastakkain keskustan näivettyminen ja kevyt liikenne on typerää ja lyhytnäköistä. Eikä kevyen liikenteen suhteen todellakaan pidä nyt leikkiä mitään saparostavetoa vaan olla määrätietoisia ja rohkeita.

Autoilun edistäminen ja kevyen liikenteen vastustaminen eivät ole myöskään SDP:n yleinen mielipide vaikka saattaakin olla joidenkin yksittäisten puolueen jäsenten mielipide.

Me olemme ryhmänä kuitenkin olleet hyväksymässä laajaa keskustan kehittämistä ja kevyen liikenteen kehittymistä.

Nuoret, opiskelijat ja lapsiperheet ovat innokkaita kevyen liikenteen käyttäjiä mutta samalla myös tehokkaita kuluttajia. Siksi suuresti ihmettelen näitten asioiden vastakkainasettelua!

Keskusta kehittyy vain kehittämällä, ei palauttamalla ja hylkäämällä. Se kehittyy olemalla elävä ja houkutteleva.

Mielestäni silta pitäisi rakentaa ja kevyen liikenteen yhteydet saada pikaisesti kuntoon.

Ryhmässäni esitettiin kuitenkin huolta muun muassa kaupungin taloudellisesta tilanteesta ja palveluiden turvaamisesta, jotka ainakin joillain olivat syitä vaatia asian palauttamista ja hylkäämistä.

Mutta henkilökohtaisesti olen pettynyt, että ryhmässämme ei löytynyt enemmistöä viemään tätä tärkeää yhteyttä nyt eteenpäin!

Koska keskustelu valtuustossa oli polveilevaa en käynyt kaikkia syitä kannatukselleni tässä puheessa läpi. Tärkeimpinä pidän kuitenkin kevyen liikenteen yhteyksien lisäämisen, keskustan elävöittämisen ja sen, että vaikka rahat olisi kuinka tiukalla emme silti voi museoida tätä kaupunkia. Nyt oli erinomainen tilaisuus saada jotain todellista kevyen liikenteen hyväksi, sillä tämä on erinomainen päänavaus sille.

Kuva: Turun kaupungin nettisivuilta/Pontek Oy

Puheeni energiasta

2011-09-28T10:42:00.003+03:00

Ja tässä vielä valtuustossa 26.9.2011 pitämäni puhe liittyen energiaratkaisuun:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Olen pahoillani, että tämä valtuusto on joutunut tilanteeseen, jossa vuosikymmeniksi eteenpäin tehtävää energiaratkaisua ei tehdä kunnollisen strategisen energiapoliittisen valmistelun pohjalta vaan päätämme tästä valtavasta energiapaketista yhden vaihtoehdon selvittämisen perusteella.

Turun seutukunta on Suomen mittakaavassa niin suuri, että se tulee antamaan suuntaviivoja koko maan energiapolitiikalle. Turku linjaa nyt, että hiilineutraalius on vain haihattelua, jota ei kannata edes tavoitella.

Me teemme nyt suurta ratkaisua tulevaisuudelle ilman, että meillä olisi edes vaihtoehtoa, johon verrata. saati, että olisimme arvottaneet tämän strategisesti siten, että olisimme oikeasti valinneet tämän parhaaksi mahdolliseksi tavaksi pitää tämä kaupunki lämpimänä ja valot päällä.

Voi hyvin olla, että tämä on juuri oikea ja paras mahdollinen ratkaisu tässä ajassa ja paikassa, mutta sitähän me emme tiedä, sillä muita vaihtoehtoja ei ole edes käyty kunnolla läpi tai ainakaan meille valtuutetuille esitetty.

Olen pahoillani, että oma ryhmäni ei kaivannut tätä strategista energiapoliittista valmistelua vaan jäin yksinäiseen vähemmistöön kun teimme tämän fossiilisen päätöksen tulevaisuudestamme.

Turun seudun energiaratkaisusta

2011-09-28T10:33:00.005+03:00

Eräs kuntalainen otti minuun yhteyttä ja ihmetteli äänestyskäyttäytymistäni valtuustossa energiaratkaisuun liittyen. Yritin vastata hänelle suoraan, mutta jostain syystä sähköpostiosoite ei toiminut.

Kirjoitan vastauksen siis tänne:

Olen tehnyt tämän koko syksyn töitä, jotta SDP:n ryhmä toimisi toisin tässä asiassa. Olen monelta kantilta yrittänyt heidän päänsä kääntää, mutta valitettavasti en ole siinä onnistunut. Olen tehtyyn päätökseen hyvin pettynyt.

Meillä on sovitut säännöt, joiden mukaan kaikki ryhmän jäsenet noudattavat yhteisesti ryhmässä syntynyttä päätöstä. Edellisessä valtuustossa asia saatiin pöydälle, sillä ryhmästämme kaksi oli sitä mieltä, että sitä ei pitäisi vielä päästää eteenpäin. Tällöin muu ryhmä toimi kanssamme samoin, sillä näin säännöissämme lukee, vaikka he olivatkin sitä mieltä, että asiaa ei olisi enää pitänyt laittaa pöydälle.

Tällä kertaa jäin ryhmäkokouksessa täysin ilman kannatusta, kun esitin asian palauttamista uuteen valmisteluun, joten ryhmämme päätös oli esityksen kaltainen. Oman eriävän mielipiteeni jätin ryhmämme pöytäkirjaan, kuten olen tehnyt aina kun asiaa olemme ryhmässä käsitelleet, mutta tokikaan se ei siellä kuntalaisia ja ympäristöä auta, sen tiedän hyvin.

Tämä ratkaisu ei varmasti ollut paras mahdollinen ympäristön kannalta, eikä se edistä uudistuvien energiamuotojen käyttöä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, mutta tässä kuitenkin sitouduttiin huomattavaan kivihiilen ja turpeen käytön vähentämiseen nykytasosta 100 prosentista 30 prosenttiin. Täysi katastrofi tämä päätös ei mielestäni ollut, mutta olisin toivonut monipuolisempaa tarkastelua vaihtoehdoista ja kunnianhimoisempaa ratkaisua kohti hiilineutraaliutta.

Kun olen asettunut SDP:n ehdokkaaksi olen hyväksynyt nämä säännöt ja niistä poikkeaminen vaatii erityistä syytä. Jokainen asia, josta olen ryhmän enemmistön kanssa eri mieltä ei ole tällainen erityinen syy. Olen poikennut säännöistä aiemmin, mutta tällä kertaa koin, ettei se olisi ollut oikea ratkaisu vaan vaikeuttanut muiden vielä tällä vaalikaudella eteen tulevien päätösten tekemistä. Valtuustoryhmien tapa tehdä ryhmäpäätöksiä herättää silloin tällöin keskustelua. Käytäntö edellyttää, että jonain päivänä valtuutettu joutuu äänestämään ryhmän enemmistön mukaisesti, toisena päivänä hän saa koko ryhmän omalle kannalleen. Tässä tapauksessa jäin ryhmässäni selkeästi vähemmistöön.

Vuoden päästä kuntalaisilla on taas mahdollista valita päättäjänsä. Silloin toivon saavani ryhmäämme enemmän valtuutettuja, jotka ovat oikeasti huolissaan ympäristön tulevaisuudesta ja saisimme enemmistön myös ympäristön hyvinvointiin ja tulevaisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Kuva: Markus Rantala/Commons/CC-BY-SA-3.0

Vanhempainvapaat remonttiin

2011-03-18T23:07:00.004+02:00

Vanhempainvapaat on saatava nopeasti remonttiin!

Meille syntyi viime kesänä vauva ja minä jäin kotiin häntä hoitamaan. Opettajamieheni oli kesälomalla lapsen syntyessä ja on pitänyt 3 viikon isyyslomansa nyt pitkin lukuvuotta.

Tarkoituksena oli, että jos en tule valituksi eduskuntaan nyt keväällä (joka luonnollisesti muuttaa kaikki suunnitelmat) niin mieheni menee kesän jälkeen kahdeksi viikoksi töihin vastaanottamaan uudet oppilaat ja jää sitten isäkuukaudelle ja minä palaan töihin. No mutta kuinkas kävikään?

Isäkuukausi on hieno asia, vaikkakin sen pitäisi olla isäkuusikuukautta. Se mikä sen toteuttamista käytännössä kuitenkin latistaa on, että se pitää pitää puolen vuoden sisällä vanhempainrahakauden päättymisestä eli lapsen ollessa alle 14,5 kk. Sillä ei siis pysty esimerkiksi pidentämään lapsen kotihoitoaikaa vaikka kahteen vuoteen siten, että äiti olisi ensin kotihoidontuella vaikka 1,5 vuotta ja isä sitten vielä pari kuukautta vaan isän on jäätävä kotiin jo paljon aiemmin jos isäkuunsa meinaa pitää.

No, meillä tuo ei olisi mitenkään onnistunut miehen työn "kausiluonteisuuden" takia, mutta en minä sitä oikein muutenkaan ymmärrä. Miksi rajata se niin tiukasti? Voisiko rajan vetää vaikka kahteen vuoteen?

Esikoisemme meni päivähoitoon hänen ollessaan vain vähän yli vuoden ja ensimmäisenä puolena vuotena teimme tuskin kumpikaan yhtään täyttä viikkoa töitä korvakierteen takia. Ajattelimme, että jos veisimme kuopuksen hoitoon pari kuukautta vanhempana niin ehkä välttyisimme yhtä pahalta sairastelulta. Mutta sitten tulikin järjestelmä vastaan!

Minun olisi pitänyt mennä nyt keväällä kuukaudeksi töihin ja mies olisi siinä pitänyt isäkuunsa ja sen jälkeen minä olisin palannut kotiin ja hän mennyt takaisin töihin. Työnantajani olisi varmasti ilahtunut tästä ratkaisusta.

Vanhempainvapaat tulee uudistaa täysin. Yhteiskunnan kannalta ei voi olla mitenkään järkevää laittaa 9 kuukauden ikäiset lapset päivähoitoon, hoidattaa heitä kuukaudesta toiseen antibiooteilla ja viedä samalla työpaikoilta se työpanos, joka kotona lastaan hoitavalta vanhemmalta jää tekemättä.

Itse en näe itseäni kotiäitinä hoitamassa lastani kolmivuotiaaksi. Minä haluan tehdä töitä ja antaa siten panokseni kansantaloudelle. Mutta en halua enää toiselle lapselleni sitä samaa sairastelukierrettä kuin ensimmäisellä, enkä toivo sitä kenellekään muullekaan.

Esikoiseni päiväkotiryhmässä oli 17 alle kolmivuotiasta lasta! Jos emme tee tai pysty tekemään tälle asialle mitään niin yritetään ainakin mahdollistaa vanhemmille olla lastensa kanssa hieman pidempään kotona. Ja tehdään se niin, ettei kodeista tule loukkoja äideille.

Itse olen ihastunut 6+6+6 -malliin, mutta sen kalleus aiheuttaa sen, että sitä tuskin tullaan ihan hetkeen saamaan käyttöön.

Alkuelvytyksenä voisi olla vanhempainrahakauden pidentäminen siihen, että lapsi täyttää vuoden ja isäkuukauden pidolle annettaisiin lisää joustoja. Myös osittaisen kotihoidontuen korottaminen ja päivähoitomaksujen määräytyminen tuntiperusteisesti varmasti edesauttaisivat sekä paluuta työelämään että perheen ja työn yhdistämistä sekä miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä.

Nyt täytyy siis päästä eduskuntaan ja hoitaa homma kuntoon ;)

Kuralan Kylämäki

2011-02-17T22:33:00.004+02:00

Olen kotoisin Hannunniitystä, muutin siitä Itäharjulle, jossa asuin 18-vuotiaaksi, joten tuo alue ja myös Kuralan Kylämäki ovat minulle lapsuudesta hyvin tuttuja.

Nyt vanhempana olen käynyt ihastelemassa siellä jouluja, ihmetellyt eläimiä ja riemuinnut, että se on olemassa. Upea paikka, jota tulee vaalia ja joka tuo niin paljon iloa varmasti kaikille turkulaisille, kunhan vain paikan löytävät.

Suunnilleen kuukausi sitten valtuustoryhmämme kutsuttiin katselmukseen, kun niin sanottua Säkömäen kaavaa ollaan uusimassa. Sain sitä ennen muutamia yhteydenottoja ja mielestäni koko kaava tuntui järjettömältä. Miksi ihmeessä olimme pilaamassa osan Turun upeaa historiaa?

No, kokoonnuimme jäätävänä tammikuun päivänä naapurikaupungin aakkoshirmun pihalle, paikkaan, joka mielestäni pilasi täydellisesti sen upean maiseman, joka Kylämäestä oli.

Seisoimme siellä pellon laidalla kaavakartat käsissämme, minulla kädet kyllä olivat jo puuskassa valmiina vastustamaan, kuten aina ;) Katseltuani varjon piirtymistä metsän reunasta kohti sitä pellonreunaa aloin lämmetä ajatukselle. Samalla minulle näytettiin karttaa ja esiteltiin, millainen maisema siihen olisi tulossa ja kuinka se tie tehtäisiin päättyväksi siten, ettei sitä varmasti pystyttäisi enää pidemmäs jatkamaan. Ja että se kaava on noin kolmasosa tuosta linkittämästäni kaavasta!

Tajusin kaavan melko järkeväksi. Se saattaisi jopa hieman peittää sen teollisuusalueen ja bensa-aseman, joka ehdottomasti pilaa Kylämäen maiseman, mutta naapurikaupungin järjettömyyksiä me emme pysty torppaamaan. Alueelle ollaan tekemässä melko pieni kaava pientaloja varten. Peltoaluetta jää runsaasti koskemattomaksi, mutta maisema ei voi kuin parantua.

Huomasin, että voin vaihtaa mieltäni jos saan hyviä perusteita. Ja voin toki edelleen, mutta tällä hetkellä en koe mitään syytä vastustaa tuota kaavaa.

Tämän tekstin kirjoitin sen takia, että huomasin nousevan kansanliikkeen nousevan kaavaa vastaan ja toisaalta pelkään sen nousevan väärin tiedoin.

Valtuustosta

2011-01-24T22:35:00.004+02:00

Puheeni valtuustossa 24.1.2011 koskien Kellonsoittajankadun päiväkodin hankesuunnitelmaa:

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut!

Valtuutettu Mäenpään mukaan rakennus ei voi olla 33-vuotiaana vielä elinkaarensa päässä. Tämä 33-vuotias valtuutettukaan ei koe olevansa elinkaarensa päässä, mutta raijattuani lastani sinne (Kellonsoittajankadun päiväkotiin) koko viime kevään ymmärrän hyvin, että joskus 33-vuotiaskin tarvitsee täydellistä remonttia, eikä ole enää kaikin tavoin tarkoituksenmukainen.

Ja senkin ymmärrän, että voi olla taloudellisesti järkevää purkaa vanha ja rakentaa uusi rakennus tilalle. Sen sijaan sitä en tajua, että mihin ne kaikki 180 lasta laitetaan remontin ajaksi?

Tänä vuonna päivähoitoon on myös tulossa 200 lasta enemmän kuin viime vuonna. Näin ollen hämmästelen, että mihin nämä lähes 400 lasta ollaan sijoittamassa remontin ajaksi?

Vielä ei ole eteeni tullut suunnitelmaa, jossa kaupunkiin oltaisiin luomassa uusia päivähoitopaikkoja. Sen sijaan useita lakkautuslistoja olen kyllä nähnyt, vaikka syntyvyys on vuosittain kasvussa.

Lisäksi olen hieman hämmästynyt siitä, että valtuustolle ensin esitellään Seikkailupuiston vaihtoehtoa ja nyt palataan Kerttulin koulun viereen, vaikkakin ymmärrän, että tämä uusi ratkaisu on niin koululaisten kuin nuorisotoimenkin kannalta parempi vaihtoehto.

Mutta miksemme huomanneet tätä aiemmin? Tipummeko omaan kuoppaamme? Kun Turkua moititaan päättämättömyydestä niin alamme hosua päätöksiämme?

Entä jos pian huomaammekin, että urheilulukion pitäisi olla mahdollisen uuden palloiluhallin vieressä? Ja tuleeko yllätyksenä, että urheilulukiolaiset tarvitsevat autoja siirtyäkseen kesken koulupäivän harjoituspaikoille? Ja että nämä autot pitäisi saada siihen samalle pihalle, johon nyt suunnitellaan lasten ulkoilu- ja välituntipihoja?

Toivon, että tätä ratkaisua on nyt mietitty joka kantilta ja lasten turvallisuus ja lukiolaisten päivän sujuvuus saadaan yhteensoviteltua. Ja ennen kaikkea ettei alueiden perheiden tarvitse enää elää epätietoisuudessa vaan he pystyisivät tekemään pitkäjänteisiä suunnitelmia.

Pitkästä aikaa

2010-12-05T13:17:00.004+02:00

Yllättäen tämä blogin kirjoittaminen on jäänyt. Olen viimeisen tekstin jälkeen istunut kaksi vuotta kaupunginhallituksessa, aloittanut työt Turun ammatti-instituutissa ja saanut toisen pienen tytön. Lisäksi nyt syksyn mittaan olen käynnistellyt eduskuntavaalikampanjaani.

Luottamustoimeni kaupunginhallituksessa on ollut erittäin haastava ja mielenkiintoinen ja olen todella päässyt sisälle kaupungin päätöksentekoon. Juuri saatiin taas budjetti kasaan ensi vuodelle ja periaatteessa se ei näytä huonolta, mutta paljon olisi vielä petrattavaa.

Kaupungin laina vain kasvaa, palvelut hipovat lain rajoja ja tulevaisuus ei näytä hääppöiseltä. Ennaltaehkäisevään toimintaan satsaavaan Eviva-hankkeeseen laitettiin melkoinen summa rahaa, mutta tosiasia on, että kaupungissa on nyt jo supistettu nuorisotalojen aukioloja, kouluihin ei ole saatu kuraattoreita ja psykologeja, neuvolapalveluista on nipistetty ja edelleen terveyskeskuskäynneistä joutuu maksamaan. Nämä ovat kaikki asioita, jotka ihan ilman minkäänlaista uutta hankettakin parantaisivat ennaltaehkäisyä kaupungissa.

Suuruuden ekonomia ja kaiken ulkoistaminen tuntuvat myös olevan trendeinä kaupungissa. Itse vain hämmästelen, että missä kohtaa suuruus ei enää olekaan ekonomista ja osataanko silloin panna sille stoppi ja mitä sitten, kun kaikki palvelut on annettu ulkopuolisen toteutettavaksi niin millä sitten hintakuria ylläpidetään? Ovatko peruspalvelut todella sellaisia, joita määrittelee vain raha vai kuuluisiko peruspalveluita määritellä ennen kaikkea saatavuus ja laatu?

Tästä esimerkkinä mainittakoon päivähoito, jota yleisesti kaikki pitävät kunnallisesti tuotettuna erittäin hyvänä. Nyt trendinä on, että vaikka lapsiluvut Turussakin kasvavat niin päiväkoteja suljetaan ja annetaan vanhemmille palveluseteli käteen ja käsketään shoppailemaan sopiva päiväkotipaikka lapselle. Lasten päivähoito pitäisi olla hyvin suunniteltua, tarkasti määriteltyä ja vakaata. Kysymys kuuluu, että miten yksityinen yrittäjä pystyy takaamaan vuodesta toiseen tasalaatuista palvelua, kun kaupunki mahdollistaa shoppailun, jossa voi omasta mielijohteesta vaihtaa paikkaa? Aiemmin sentään ostopalvelusopimukset mahdollistivat yrittäjille pitkänlinjan kehittämisen. Mites nyt?

Näillä sanoin on blogi taas päivitetty. Katsotaan nyt, että miten tämä sosiaalinen media alkaa muotoutua eli laitanko jutut tänne vai kotisivujen puolelle. Mutta toivon lukijoiltani aktiivisuutta! Ja hyvää joulunodotusta!

Kuulumisia valtuustosta

2009-04-02T12:33:00.004+03:00

Täytyy sanoa, että äitinä olo vie uskomattoman paljon aikaa. Mutta on se kyllä tosi mahtavaakin. Meille ainakin on tullut niin loistava pikkutyyppi, joka päivittäin jaksaa naurattaa ja jonka kanssa aika kuluu kuin siivillä. Melko helpolla olemme päässeet.

Tässä vähän aina unohtuu tämä päivittäminenkin, kun pitää keskittyä tyypin kääntämiseen, jälleen kerran, vatsalta takaisin selälleen. Päiväuniaikaan tulee hoidettua sosiaalisia kontakteja ja hieman kotihommia sekä ihan juorulehtiä.

Maanantaina oli valtuustossa nyt vihdoin ja viimein se toriparkki. Onneksi se nyt vihdoin oli, sillä pitäisi päästä tässä kaupungissa vähän muidenkin asioiden kimppuun. Me vastustajat hävisimme, eikä se tullut millään lailla yllätyksenä. Vaikka hetken valtuustossa jo heräsi toivon kipinä kun Stefan Wallin ilmoitti äänestävänsä vastaan ja heräsi epäilys, että josko koko rkp:n ryhmä olisikin vastaan. Ei ollut. Meidän ryhmä sai yhden lisävastustajan eli Ruthin, mutta ei se mihinkään riittänyt.

Näillä sitten mennään maanvuokrasopimukseen asti, jolloin asia tulee uudelleen käsittelyyn ja uudelleen vääntöön. Toivottavasti toriparkin vastustajat jaksavat jatkaa lobbaustaan ja kuppi vielä kääntyisi siinä käsittelyssä. Vaikkakin sitä epäilen.

Maanantainen valtuuston kokous kesti puoleenyöhön, sillä toriparkin lisäksi käsittelyssä oli kaupungin lisätalousarvio. En jaksa tässä käydä taas uudellen läpi kaikkea puhuttua, mutta ideanahan on löytää säästöjä, paljon säästöjä. Ja joka hallintokunnasta samalla prosentilla. Sinänsä reilua, mutta mutta.

Lähes kaikissa hallintokunnissa joudutaan säästöjen löytämiseksi puhumaan henkilöstön kautta löytyvistä säästöistä eli lomautuksista, lomarahojen leikkauksista, talkoovapaista... Kaupunginhallituksen säästöt tuntuvat löytyneen kuitenkin aivan muuta kautta ja kaupunginhallituksen momentissa ei tarvitse edes puhua säästöistä henkilöstömenoista!

Moneen otteeseen on esitetty, että kaupunginjohtaja avaisi pelin ja näyttäisi esimerkkiä kertomalla omasta talkoovapaastaan tai lomarahastaan luopumisesta. Mutta ei! Kaupunginjohtaja, jonka palkka on kymmenkertainen vaikka monen sosiaalialan työntekijän palkkaan, ei suostu aloittamaan säästötoimiaan itsestään! Käytäntö on käytössä monessa suuryrityksessä ja pitäisi se olla käytössä myös Turun kaupungissa!

Se, mistä itse kannan suurta huolta on lapsiperheisiin ja nuoriin kohdistuvat leikkaukset. Laman aikana lasten tilanne heikkenee huomattavasti, kun taloudelliset kriisit vievät vanhempien huomiota ja kykyä huolehtia lapsistaan. Työttömyys lisää perheiden ongelmia ja sellaisessa tilanteessa lapsien ja nuorten palveluista leikkaaminen johtaa ongelmien kasautumiseen, syrjäytymiseen ja sitä kautta yhä pahempiin ongelmiin ja suurempiin laskuihin.

Nyt ei olisi varaa jättää niitä koulupsykologeja palkkaamatta, suurentaa opetusryhmiä, vähentää ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja, leikata jo ennestään pieneltä nuorisotoimelta ja kohdistaa leikkauksia kesätyöpaikkoihin.

Näistä leikkaamalla olemme siirtämässä vastuuta muilta hallintokunnilta peruspalvelulautakunnalle. Sen sijaan, että panostaisimme nyt ennaltaehkäisyyn olemme tekemässä itsellemme pommia tulevaisuudelle. Pommia, jonka räjähdys tapahtuu kylläkin mahdollisesti vasta laman jälkeen, mutta jonka tuhoa emme pysty millään vielä arvioimaan, paitsi että se tulee tekemään erittäin pahaa jälkeä.

Olen monesti sanonut, että taidan olla yhden kauden valtuutettu. Kun laman aikana istuu kaupunginhallituksessa tekemässä erittäin ikäviä päätöksiä, tuskin tulee saamaan kannatusta enää seuraavissa vaaleissa. Nyt kun mietin tuota pommia, en ole enää varma, että haluanko ylipäätään olla enää noita jälkiä siivoamassa neljän vuoden päästä.

Loppuun täytyy vain todeta, että olisipa kaupungin osakesalkku ollut kunnolla hoidettu niin etsisimme nyt 38 miljoonan euron säästöjen sijasta 8 miljoonan euron säästöjä...

Kaavoja

2009-02-07T16:05:00.005+02:00

Edellisessä kirjoituksessa viittasin jo investointeihin ja työllisyyteen.

Nyt kaupunginhallituksessa ja pian myös valtuustossa on esityslistoilla isoja kaavoja. Turku ei ole onnistunut luomaan yhteistyösuhteita naapurikuntien kanssa ja joudumme nöyrtymään kuntarakenteen edessä myös saarten kaavoittamiseen. Turusta täytyy löytyä houkuttelevia asuntoja ja tonttimaata riittävästi, jotta Turussa työskentelevillä olisi todellisia vaihtoehtoja kantaa veronsa tämän kaupungin palveluihin, ei naapurikunnan.

Itse en ymmärrä, että miksi kukaan haluaa muuttaa niin kauas keskustasta huonojen yhteyksien päähän, mutta kovasti siellä tuntuu olevan houkutuksia. Pohjois-Turun houkutukset ovat vähäiset saariin verrattuna. Muita suuntia Turulla ei oikein ole kaavoittaa ja maankäyttö ei näin välttämättä ole kovinkaan ekologista ja järkevää, mutta naapurinkaan tontille emme voi kaavoittaa.

Mutta mutta, kun kaavoittamaan ruvetaan niin hoidetaan se sitten huolella. Jotta infrastruktuurin kustannukset, joka saarille on erittäin kallista, saadaan edes jotenkin katettua, tulee siellä olla riittävästi käyttäjiä. Tämä jo vaatii riittävän tehokkuudeen. Lisäksi pitää ajatella myös kaavoittamisen sosiaalista puolta. Kaupunkialueen tulee olla monipuolinen, jotta sosiaaliset ongelmat eivät kasaudu ja toisaalta ei pääse syntymään "kultahammasrannikkoja".

Saaret tuleekin kaavoittaa siten, että rakentaminen on melko tiivistä, jolloin tilaa jää myös virkistyskäyttöön ja toisaalta rakentaminen on monipuolista. Se, että saarille kaavoitettaisiin vain hehtaarien omakotitontteja sadan neliön rakennusoikeudella ei ole missään nimessä järkevää. Näin jos tehtäisiin, olisi meillä nopeasti poikkeusluvalla rakennettuja linnoja ja valmis "kultahammasrannikko". Kun taas toisaalla Turussa jouduttaisiin ratkomaan entistä pahempia sosiaalisia ongelmia niiden keskittyessä vain tietyille alueille.

Nyt on pakko ottaa järki käteen ja yrittää nähdä tämän kaupungin kaikki mahdollisuudet. Turun pitää pystyä vastaamaan kysyntään, mutta toisaalta pyrkiä jo kaavoilla ohjaamaan kaupunkirakentamista. Poikkeusluvat eivät ole tapa, jolla kaupunkia rakennetaan. Kaupunkia ei myöskään kehitetä pelkästään pitämällä käsijarrua päällä. Jotain tarttis tehrä, olkoot tässä hyvä alku.

Kansanäänestyksestä

2009-02-07T15:43:00.007+02:00

Eilen oli taas valtuustoryhmämme kokous. Tällä kertaa aiheena oli toriparkista vaadittu kansanäänestys. Harmillisesti olimme ensin lyöneet lukkoon ryhmän kannan toriparkista ja vasta sen jälkeen aloitimme keskustelun kansanäänestyksestä. Noh, nyt mentiin näin.

Keskustelu oli vilkasta ja tällä kertaa myös äänestettiin. Me kansanäänestyksen puolesta äänestäneet jäimme valitettavasti vain vähemmistöksi. Pidän kuitenkin siitä, että tällä kertaa asiasta äänestettiin ja ryhmäpäätös syntyi demokraattisesti äänestämällä. Tämän kanssa taas eletään ja pyritään siihen, että kuntalaiset olisivat tyytyväisiä edustukselliseen demokratiaan. Toivottavasti kansanäänestyksestä säästyvät rahat suunnataan nyt kuntalaisten palveluihin eikä ainakaan uusiin konsulttipalveluihin vaikkapa toriparkin vaikutuksista.

Alan tässä jo toivoa, että pääsisimme muihin puuhiin tässä kaupungissa. Olemme taantumassa, tilanteessa, jossa jokaisen kaupungin työntekijän työsuhde on vaarassa ja palveluiden saatavuus kortilla. Nyt pitäisi alkaa keskittyä näihin pulmiin. Toki toriparkki on iso kysymys turkulaisille, sitä en kiistä, mutta pian hukumme myös muihin kysymyksiin. Kuinka saamme hoidettua lastentarhat, koulut ja terveyspalvelut kuntalaisia lähellä ja kaikkien saatavilla?

Yksi keino taantumasta selviytymiseen on investointi ja työllisyyden tukeminen. Toriparkkia en näe tässä keinona, sillä toriparkin työllistävä vaikutus alkaa toteutua vasta kolmen neljän vuoden päästä. Toivon todella, että siihen mennessä olemme taas paremmassa taloudellisessa tilanteessa. Siinä vaiheessa seisomme vain keskellä kaupunkia olevan montun reunalla vakuuttamassa äänestäjiä kunnallisvaalien kynnyksellä, että kyllä tästä hyvä tulee...

Toriparkki

2009-01-29T06:04:00.005+02:00

Valtuustoryhmän työ lähti hyvin käyntiin reilu viikko sitten sunnuntaina, kun ryhmämme kokoontui varsinaisesti ensimmäisen kerran linjaamaan valtuustokauden haasteita. Aiheena oli kiistelty keskustan kaava eli tuttavallisemmin toriparkki. Kokouksen jälkeen annettiin tiedote, jonka mukaan SDP:n valtuustoryhmä asettuu kannattamaan toriparkkia. Tiedotteessa kerrottiin, ettei asiasta äänestetty, mutta ei suinkaan sanottu, että ryhmä olisi ollut yksimielinen.

Mitä kokouksessa sitten tapahtui?

Paikalla oli 15:stä valtuutetusta 14 ja se oli kutsuttu kokoon nopealla aikataululla. Kokouksen aluksi apulaiskaupunginjohtaja Virtanen esitteli kaavaa, jonka jälkeen käytiin avoin keskustelu. Keskustelun aikana toivottiin jokaisen valtuutetun esittävän kantansa. Itse ilmoitin edelleen vastustavani toriparkkia, mutta kierros osoitti, että olin jäämässä yksin mielipiteineni. Virpa Puisto oli lähettänyt etukäteen ryhmälle tiedotteen, että hän vastustaa myös edelleen toriparkin hyväksymistä.

Keskustelun jälkeen yksi valtuutettu toisensa jälkeen joko vaikeni tai oli valmis myöntymään laajemmalle keskustan kehittämisohjelmalle, jonka yhtenä osana on toriparkin rakentaminen. Ilkka Kantola ilmoitti selvästi olevansa nyt rakentamisen takana. Muut, aiemmin kielteisen kannan asialle antaneet taipuivat tuohon laajempaan kehittämiseen. Osa valtuutetuista ei saanut sanottua kantaansa lainkaan. Itse jätin eriävän mielipiteeni pöytäkirjaan, mutta sen jäädessä ainoaksi poissaolevan Virpan lisäksi, ei äänestystä käyty.

Tämän jälkeen ehdotin ns. vapaiden käsien menettelyä, josta oltiin keskusteltu vielä edellisessä valtuustoryhmässä. Nyt asiaa ei voitu enää edes harkita.

Olin kokouksen jälkeen tyrmistynyt ja pettynyt. Tällaistako tämä tulee nyt olemaan? En tiedä, että mikä oli takit saanut kääntymään, mutta paljon oli vuoria näkyvissä. Erityisesti tämä hämmästyttää siksi, että ei-puoli olisi voittanut jos kaikki vaalitoreilla vastustaneet olisivat jättäneet takit päälleen ja epäröivät olisivat saaneet suunsa auki.

Mitä tapahtui teille kuudelle valtuutetulle, jotka aiemmin vastustitte toriparkkia? Miksemme kaataneet hanketta, jota joko vastustettiin tai suuresti kyseenalaistettiin? Jaettiinko tässä kokouksessa jotain sellaista uutta faktaa, joka muutti kantanne?

Miten voi olla, että x kautta valtuustossa istuneet eivät seiso mielipiteidensä takana, varsinkin, kun se kanta olisi suoraselkäisinä voittanut? Miten voi olla, että vain pitkän linjan entinen kansanedustaja ja ryhmän äänikuningatar sekä uusi ja ryhmän nuorin valtuutettu sanoivat kantansa ääneen?

Pidän ryhmäpäätöksiä hyvänä tapana edistää asioita ja saada todellista voimaa ajettavien asioiden taakse. Sellaista ryhmäpäätöstä en silti ymmärrä, joka on tehty vastoin useimpien kantaa, kun ei seistä ryhmässä oman mielipiteensä takana, myöhemmin mediassa kylläkin. Toki päätös oli myönteinen, kun kukaan ei sitä lisäkseni kokouksessa vastustanut. Tämän ymmärrän ja tämän kanssa jokainen joutuu yönsä nukkumaan.

Enpä olisi uskonut, että joudun jo ensimmäisen ryhmäkokouksen jälkeen pohtimaan, että onko ryhmän vai äänestäjieni luottamus tärkeämpää. Toivon, että valtuustokausi jatkuu suoremmin selin, neljä vuotta kumarassa on pitkä aika...

Kohti avoimuutta

2009-01-29T05:38:00.002+02:00

Turkulaista ylipäänsä ja turkulaista sosialidemokraattista päätöksentekoa pitää saada avoimemmaksi. Kunnallispolitiikka vaikuttaa usein taustatietojen puuttuessa kaukaiselta herrojen ja narrien vallanhimoiselta taistelulta, eikä suinkaan yhteisten asioiden edistämiseltä.

Kaikki kunnallispolitiikkaan lähteneet ovat tavallisia ihmisiä, jotka ovat mukana edistääkseen turkulaisten asioita. Kukaan meistä ei tee tätä ilkeyttään ja toivon, että harva vallanhimostakaan.

Itse tulen tekemään sosialidemokraattista politiikkaa ja yritän olla herkkänä kuntalaisten mielipiteille. Tuuliviirinä en voi toimia ja paljon joutunen tekemään ikäviäkin päätöksiä näin taantuman portailla, mutta yritän kuitenkin aina nähdä kokonaistilanteen ja toimia siten, että rakas kotikaupunkini pystyisi edelleen turvaamaan asukkaidensa palvelut ja olemaan tasapuolinen kaikille.

Ikäviä päätöksiä tulee, mutta ehkä pystyn tämän blogin kautta hieman avaamaan niitä ja niiden perusteita. Aina ei voi voittaa, mutta parhaani lupaan yrittää ja kettuillakseni en tätä tee, vaikka moni tuntuu niin kunnallispoliitikot näkevänkin.

Toivon myös turkulaisten ottavan minuun yhteyttä, sillä asioiden paljouden takia kaikki asiat eivät aivan koko mittakaavassaan pelkkien esityslistojen avulla aukea ja joskus saattaa mennä jokin näkökulma tämän takia ohi. Ihmisiä tässä kuitenkin ollaan ja tätä tehdään muiden toimien ohessa, tällä hetkellä muut toimet pyörivät itsellä pienen vauvan ympärillä, joten sähköposti on parhain tapa saada kiinni. Toki yritän puhelimeenkin vastata.

Toivottavasti tästä blogista on edelleen iloa ja hyötyä edes jollekin. Ainakin itselleni päiväkirjatyyppisesti.

Vuosi 2008

2009-01-23T16:31:00.010+02:00

Onpa taasen hetki vierähtänyt. Ajattelin aloittaa kertomalla uusista poliittisista kuulumisista, mutta totesin, että vuoden 2008 tilinpäätös on tehtävä ennen uusia kujeita. Blogipäivittäminen on viime aikoina ollut kovin mitäänsanomatonta eli täysin jäissä, sillä loppuvuonna elämäni mullistui ja tuo mullistus on vaikuttanut myös tähän hommaan. Mutta siis vuosi 2008

- lähti liikkeelle Venezuelassa. Tai oikeastaan lentokoneessa matkalla sinne. Aurinko paistoi, oli lämmin, seura oli loistavaa ja mieli oli rentoutunut takaisin tullessa. Loma oli siis kaikin puolin erittäin onnistunut.

Helmikuussa täytin sitten pyöreitä vuosia. Mittariin kolahti 30. Huh. Ikäkriisi karkotettiin bileissä maaliskuun alussa. Kaikki näytti kummalta, mutta kivaa oli.

Pääsiäisenä lähdettiin reissun päälle. Kööpenhaminassa oli kylmä, mutta muuten kaupunki jätti lähtemättömän vaikutuksen. Sinne pitää palata uudelleen. Onneksi se on kovin helppoa suoraan Turun kentältä.

Kööpenhaminasta tultuamme elämä alkoi mullistua. Meille olisi tulossa uutta eloa perheeseen. Jälleen kerran huh. Laskin saavani kuitenkin kunnallisvaalit alta pois. Kunnon politiikko, hoitaa perheenlisäyksetkin niin, etteivät häiritse vaaleja ja luottamustoimia. Onhan kauden vaihto hiljaisempaa aikaa...

Vapun alla käväisin Pietarissa työmatkalla. Aina yhtä ihana kaupunki, vaikka tällä kertaa yksin reissasinkin. Tai olihan minulla "Aimo" matkassa.

Toukokuun lopulla kävin Tartossa ja Vorussa edustamassa Turkua. Erittäin hyvin suunniteltu matka todella kannatti. Ainoa heikko lenkki oli ruokailu. Kasvisruokavalio ei ole jostain kumman syystä lyönyt läpi eteläisessä Virossa...

Ja heinäkuussa taas käytiin Espanjassa. Matkaseura oli jälleen mitä parhain, aurinkoa ja lämpöä riitti. Suuria yllätyksiä matka ei kuitenkaan mukanaan tuonut.

Syksy menikin sitten työhommia kokoon kasatessa ja valmistautuessa niin pikkuisen syntymään kuin kunnallisvaaleihin.

Ikäviäkin vuoden aikana sattui, sillä pari viikkoa ennen kunnallisvaaleja kuoli mummini. Hän ei ehtinyt nähdä uutta tulokasta. Veikkasi kyllä tyttöä kun kaikki muut odottivat poikaa.

Kunnallisvaaleissa saavutin henkilökohtaisen tavoitteeni, vaikka äänimäärä pieneksi jäinkin ja puolueen tulos oli suuri pettymys. Minut valittiin Turun kaupunginvaltuutetuksi 319 äänellä ja olin oman ryhmäni nuorin valtuutettu.

Marraskuun lopussa sitten tapahtuikin tähän astisen elämäni suurin juttu. Pieni prinsessa syntyi tuuhea tukka päässä sekoittaen niin vanhempiensa kuin koiraveljensäkin maailmanjärjestyksen. Muut toimet ja muu elämä sai hetkeksi väistyä ja oli aika keskittyä vain tuohon ihanuuteen.

Joulukuussa Turun sosialidemokraatit valitsivat minut kunnallisjärjestön edustajistossa edustajaksi kaupunginhallitukseen. Tämä valinta sinetöitiin tämän viikon maanantaina Turun kaupunginvaltuustossa. Olen nyt siis valtuustoryhmämme ja Turun kaupunginhallituksen kuopus, vaikken ihan eilisen teeren tyttöjä olekaan.

Vuosi 2008 oli ihmeellinen ja jää varmasti mieleen. Nyt on kuitenkin aika jo siirtyä vuoteen 2009.

Pyrin kertomaan tässä blogissa kunnallispolitiikan ihmeellisistä kiemuroista, avaamaan tehtyjä päätöksiä ja kuvailemaan politiikan teon tunnelmia. Toivottavasti onnistun tässä, vaikka välillä tuntuu, että kotona ollessani kaikki aika menee tutinmetsästykseen ja jokelteluun, eikä koneelle ehdi keskittyä.

Kiitos!

2008-10-27T16:43:00.002+02:00

Kiitän äänestäjiäni ja tukijoitani! Autoitte minua saamaan Eloa valtuustoon seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Pyrin olemaan luottamuksenne arvoinen ja kuulen mielelläni kehittämisehdotuksia ja kommentteja tästä ihanasta kotikaupungistamme.

Minuun voi ottaa aina yhteyttä, on kyse sitten yksittäisen päätöksen yksityiskohdasta tai muuten puuttesta kotikaupungissamme. Koskaan asia ei ole liian pieni. Olen nyt jo oppinut, että kaikesta ei voi kaikkea tietää, eikä kaikkia näkökulmia ehdi millään ottaa selville. Siihen tarvitsen kaupunkilaisia, niitä, jotka asiat tuntevat, Sinua. En halunnut valtuustoon itsekkyydestä, julkisuuden tai glorian takia vaan halusta parantaa turkulaisten elämää.

Ollaan yhteydessä ja ponnistellaan paremman Turun puolesta! Parhaiten yhteyden saa laittamalla sähköpostia osoitteeseen piia.elo@turku.fi tai vaikka vetämällä hihasta kadulla.

Budjetti

2008-10-25T09:09:00.004+03:00

No niin, nyt lienee sopiva aika julkaista budjetti, sillä kaikki menot pitäisi viimeistään nyt olla tiedossa. Samoin uskon, että tuloja tuskin enää mistään tulee. Minulla ei ole tässä varsinaista kirjanpitoa, joten summat ovat suuntaa antavia.

Olen siirtänyt jo jonkin aikaa syrjään luottamustoimista saamiani palkkioita noin 1700 euroa, jotka kuluvat tämän kampanjan aikana. Lisäksi puolueosastoni tukee työtäni 350 eurolla. Muuta tukea en ole saanut. Näin ollen käytettävissä oleva raha on noin 2000 euroa. Hieman tämä budjetti on ylittynyt, rahaa on mennyt karkeasti arvioiden noin 2200 euroa. Maksan tuon vielä omasta pussistani, joten yhteensä olen rahaa laittanut itse noin 1900 euroa.

Tällä rahalla olen saanut:
- muutaman pienen huomiovärimainoksen Turun Sanomiin
- yhden mainoksen Treffiin
- mainoksen Mobile -lehdykkään yhdessä toisen ehdokkaan kanssa
- linkin Turun Sanomien vaalikoneeseen (sekin on maksullinen, rahastusta)
- yhteismainoksen City -lehteen
- yhden pienen mainoksen Turkulaiseen
- esitteitä jaettavaksi

Rusinat ovat menneet perheemme talouskassasta ja rusinapussit tarroineen ovat jäämiä eduskuntavaaleista.

Lisäksi olen päässyt mukaan pariin yhteismainokseen, joista minun ei ole tarvinnut itse maksaa.

Tässähän tämä lienee. Näillä on menty ja mennään huomiseen vaali-iltaan. Ilmeisesti eri ehdokkaat saavat rahallaan eri määrän mainostilaa, jos on Turun Sanomissa julkaistuihin budjetteihin uskomista, mutta tuossa lueteltuna omani. Paljon en ole pystynyt mainostamaan, mutta toivottavasti riittävästi saamaan Eloa valtuustoon.

Muista käydä äänestämässä!

Todella kestävä Turku

2008-10-15T22:54:00.001+03:00

Tässä kirjoitus, joka on julkaistu Turun Sanomissa 15.10.08:

Lukiessani aamun (9.10.) lehteä oikein hävetti olla turkulainen ja kaiken lisäksi turkulainen kunnallinen päättäjä. Miten voi olla mahdollista, että samaan aikaan, kun mietitään jätteiden loppusijoituspaikaksi jopa Tukholmaa, tekee kunnallinen virkamies päätöksen kestovaippojen kieltämisestä päiväkodeissa? Nuoria lapsiperheitä Turku tarvitsee kipeästi, mutta ilmeisesti ei ekologisesti ajattelevia ja pienituloisia perheitä, jotka haluavat säästää joko ympäristöään tai kukkarojaan ja käyttävät kestovaippoja.

Olen itse kohta aloittamassa kestovaippailu-uran ja olin silti ajatellut palaavani työelämään ennen kuin lapsi on täysin kuiva. Raili Kosken päätös kieltää kestovaipat pistävät kyllä miettimään kahdesti. Olenko valmis oman työurani takia kasvattamaan ekologista jalanjälkeä jälkikasvuni päivittäisillä kertakäyttövaipoilla?

Kysymykset hygieenisyydestä ja säilytyksestä ovat tietämättömyyttä. Kestovaippoja pystytään säilyttämään aivan yhtä hygieenisesti kuin kertakäyttövaippojakin, eikä siihen jääkaappeja tarvita! Pieni panostus päiväkotien säilytysastioihin ja kannustus kestovaippailuun maksaa itsensä takaisin pienenevinä jätekuormina ja vähenevinä päästöinä. Ei tuhota Turun mainetta kannustamalla kertakulutukseen!

Piia Elo
Pian kestovaippaileva äiti

Sivut auki

2008-09-28T20:01:00.003+03:00

Nyt on vihdoin aukaistu kunnallisvaalisivuni. Sivut löytyvät osoitteesta www. piiaelo.net Käy tutustumassa minuun ja ajatuksiini myös niiden kautta.

Toivottavasti 26.10. äänestyslippuusi piirtyy numerot 398!

Joukkoliikenteen panostukset

2008-09-28T17:52:00.003+03:00

Edellinen hallitus aloitti valmistelutyön suurten kaupunkien joukkoliikennetuesta ja sen pitikin alun perin olla noin 25 miljoonaa euroa. Budjettiriiheen tämä tuki pääsi vasta tämän hallituksen aikana, ja hienoa, että vihdoin pääsi. Harmi vain, että summa oli tippunut viidennekseen eli 5 miljoonaan euroon, josta laskennallisesti Turun osuus lienee noin 700 000 euroa, joka on noin 2 prosenttia kaupungin joukkoliikenteen budjetista.

Tämä tuki olisi hienoa suunnata lippujen hintoihin tai palvelutason ylläpitoon. Vuoden alussa hallituksen veroratkaisujen takia dieselin hinta nousi noin 10 senttiä litralta, ja tältä veronkorotukselta ei säästetty myöskään joukkoliikennettä. On vähintäänkin sarkastista, että kun joukkoliikenteen kustannukset ovat nousseet vuoden aikana noin 11 prosenttia, lupaa valtio tukea suuria kuntia kahdella prosentilla. Nähtäväksi jää, saadaanko tuki käyttää lippujen hintoihin ja palvelutasoon, vai pitääkö kehittää uutta toimintaa, joka jää myöhemmin kunnan maksettavaksi.

Jos valtio haluaisi tosissaan miettiä keinoja joukkoliikenteen lisäämiseksi ja kuntien kannustamiseksi, kannattaisi miettiä vaikka bussilippujen vapauttamista arvonlisäverosta. Sillä ei haettaisi vain gloriaa vaan todellista vaikutusta joukkoliikenteen ahdinkoon. Joukkoliikenne on tasa-arvoistavaa, tulevaisuuden huomioon ottavaa ja ympäristöystävällistä palvelua, johon pitäisi tosissaan panostaa.

Piia Elo
Bussaileva turkulainen

Julkaistu Aamusetissa 24.9.08

Syksyä päin

2008-08-17T14:46:00.002+03:00

No niin, sain vähän päivitettyä taas tätä blogia. Ja päätin hieman muuttaa tuota ulkomuotoakin, vaihtelu virkistäköön tänne kirjoitteluakin...

Laitoin tuohon riviin kaikki kesän aikana kirjoittamani mielipidekirjoitukset. Eipä niitä paljon ole ollut, mutta en nyt sentään ihan toimettomana ole ollut, vaikka kesän melko lailla olen lomailulle pyhittänytkin.

Nyt on kuitenkin syksyn ensimmäinen valuvakin eli valtuustoryhmän työvaliokunta jo ollut ja toinen on tiedossa tänään, joten pakko kai se on uskoa, että kesä on ohi. Blääh.

Ja kunnallisvaalitkin lähestyvät yllättävän nopeaa. Huh hu. Työt pitävät kiireisenä, mutta jotain pitäisi kehittää myös sen eteen, että valtuustopaikka saavutettaisiin. Kova homma. Onneksi jään lomalle paria viikkoa ennen vaaleja niin ehdin vähän paremmin panostaa.

Tosin silloin saattaa jo olla tuo vaalityö aika tuskaista, varsinkin jos tämä keskivartalo jatkaa paisumista tähän tahtiin. Onneksi tuon turvotuksen pitäisi laskea reilusti tuossa marraskuun loppupuolella, jolloin sitten alkavatkin ihan uudet haasteet meidän perheessä.

Siis syksyä päin!

Kesä kaikilla – onni hevosvoimilla

2008-08-17T14:42:00.001+03:00

Olimme viettämässä helteistä kesäpäivää Ispoisten rannalla, joka on oivallinen henkireikä kaikille kesäkaupunkilaisille. Valitettavasti kaikki vain eivät tajua kunnioittaa toisten halua kauniin kesäpäivän viettoon, niiden, joilla ei ole mahdollisuutta paeta kaupungin kuumuutta ja iloita saaristosta kauempana kaupungista.

Itse vuokrasimme rannalta kanootit ajatuksissamme viettää tunti veden aalloilla liikuntahetkestä nauttien. Omat taitomme ja voimamme eivät riitä kuin tuohon tunnin ponnistukseen ja kovin pitkälle emme Pitkäsalmea päässeetkään.

Kivahan siinä oli lillua, valitettavasti välillä vain tuntui, että henkensä kaupalla. Suuret moottoriveneet vähät piittasivat vallitsevasta nopeusrajoituksesta, aiheuttamistaan aalloista tai siitä tosiseikasta, että ajaessaan tietyllä nopeudella ei heillä ole pienintäkään mahdollisuutta nähdä keulan yli eteensä mahdollisesti ajautuvia melojia tai uimareita.

Pitkäsalmen kapein pätkä ei ole kovin pitkä, ja saaristoa riittää Turun ympärillä yllin kyllin. Toivoisin, että moottoriveneiden omistajat kunnioittaisivat tätä pientä virkistysaluetta ja esittelisivät hevosvoimiaan jossain muualla, hieman väljemmillä vesillä.

Kirjoitus julkaistu hieman muokattuna Turun sanomissa 2.8.2008

Into piukassa – ja vaarassa

2008-08-17T14:39:00.003+03:00

Tässä omakohtainen kertomus, jonka lähetin johonkin paikallislehteen mielipidekirjoituksena julkaistavaksi. Tekstiä ei kuitenkaan ole koskaan julkaistu, joten laitan sen tänne. Täällä ainakin saa julkaista kaikkea, ja vain minä itse valvon sisältöä.

Näin kesäkuumalla pitää kiinnittää erityistä huomiota koiran jaksamiseen, eivätkä pitkät kävelylenkit helteessä ole mahdollisia ja koiralle pitää kehittää muuta aktiviteettia.

Itse päätin virkistää koiramme päivää viemällä sen uimaan Ruissaloon koirien uimapaikalle, ainoalle laatuaan Turussa. Varustauduin myös itse nauttimaan uimisesta ja vedessä touhuamisesta koiran kanssa.

Perillä huomasin, että paikka oli täynnään ihmisten jättämiä roskia ”hesepapereista” viinapulloihin, lasinsiruja en onnekseni havainnut. Lisäksi ranta oli pahasti levittynyt ja pohja mahdoton paljaille varpaille, saatikka innokkaille tassuille. Päästin kuitenkin koirani kastautumaan, jotta emme olisi tehnyt turhaa reissua ja kauhulla katselin sen liukastelua rantakivissä.

Uinnin päätteeksi annoin koiran myös haistella ympäristöä ja ennen kuin huomasinkaan oli se myös löytänyt ihmisen ulostetta. Terrierimäiseen tapaansa koiramme maastoutui löytämäänsä kasaan, jonka jälkeen minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä veteen yhdessä sen kanssa ja yrittää huuhtoa suurimmat naamiot pois koiran niskasta.

Miten voi olla, että koiraveroni maksavana turkulaisena ainoa paikka, jossa voin ”laillisesti” koiraani uittaa on niin kelvottomassa kunnossa? Itse en käytä koirapuistoja ja kerään koirani jätteet, joten maksamallani haittaverolla, kuten koiraveroa voi kutsua, toivoisin saavani koiralleni edes säädyllisen uimapaikan kesähelteille.

Piia Elo ja Into

Bussilla tulevaisuuteen

2008-08-17T14:36:00.002+03:00

Antero Hirvonen teki erittäin hyvän huomion Turun Sanomissa 29.6. Bussilippujen hinnat eivät enää kannusta julkisen liikenteen käyttöön. Turkulaiset eläköityvät ja omalla autolla liikkuminen ei enää ole taloudellisesti (tai terveydellisesti) mahdollista, mutta lippujen hinnat vain jatkavat nousuaan. Nyt jos koskaan pitäisi nähdä tulevaisuuteen, panostaa niin ympäristön kuin väestön kannalta kestäviin ratkaisuihin.

Turkulaiset jäävät eläkkeelle tiuhemmin kuin koskaan, väestö vanhenee, ja valitettavasti ikääntyminen tuo tullessaan erilaisia lieveilmiöitä, kuten näkö- ja reaktiokyvyn heikkenemistä. Nämä taasen vaikuttavat ajokykyyn, ja ainakin joillain myös ajohaluun. Tällöin kaupungin tulee pystyä tarjoamaan tehokasta, edullista ja toimivaa joukkoliikennettä, jolla pidetään kaikki kaupunkilaiset mukana menossa.

Tällä hetkellä saattaa vaikuttaa siltä, että yksityisautoilu on lisääntymään päin ja yhä useampi kokee kansalaisvelvollisuudekseen körötellä yksinään muutaman kilometrin matkoja. Bensan hinta kuitenkin nousee koko ajan, talous osoittaa jo taantumisen merkkejä ja väestö siirtyy, osin lääkärintodistuksella, yksityisautoista linja-autoihin. Nämä pitäisi ottaa kaupungissakin huomioon ja alkaa tosissaan panostamaan keskustan ja koko kaupungin elinvoimaisuuteen lisäämällä ja joustavoittamalla julkista liikennettä niin busseilla kuin todellisella tulevaisuuden panostuksella eli pikaraitiotiellä.

Joukkoliikenteellä ei vastata vain Turussa asuvien opiskelijoiden tarpeisiin vaan myös vanhenevan väestön sekä tietenkin ympäristön ja tulevaisuuden tarpeisiin. Tänään tehdään huomisen ratkaisuja, ratkaisuja, jotka kestävät seuraavatkin sukupolvet, viisivuotissuunnitelmat kuuluvat historiaan.

Kirjoitus julkaistu muokattuna Turun Sanomissa 27.7.2008

Kesää odotellessa

2008-06-02T23:27:00.004+03:00

No niin. Paljon on jälleen vettä virrannut Aurajoessa, ja kesäkin on siinä ohessa päässyt yllättämään.

Tärkeitäkin asioita on tapahtunut. Ensinnäkin, pärjäsin mielestäni erittäin hyvin puolueen jäsenäänestyksessä. Pääsin sijalle kymmenen kunnallisvaaliehdokkaista äänestettäessä. Sinänsä meni kivasti, että olin ensimmäinen ei-kansanedustaja, ei-puolueaktiivi ja ei-valtuutettu. Nyt pitäisi vain potkaista kampanjasuunnittelu käyntiin. Vielä olen ollut hieman jäässä. No, kesäpiknikillä lienee hyvä hetki suunnitella suuria.

Siitä olen kuitenkin varma, että haluan edelleen tehdä kovasti töitä tämän ihanan kaupungin eteen. Toivottavasti saan sille työlle tukea. Tänään kävelin työpaikalta Vanhalta Suurtorilta gerberameren ohi Aurajoen rantaa auringonpaisteessa, enkä olisi voinut olla ylpeämpi turkulainen. Suuria ideoita ja toisaalta kohtuullisuutta tarvitaan, jotta kaupungista voi olla ylpeä vastakin.

Kevät on mennyt kiireesti töissä. Olen tehnyt kulttuurityötä ja yllättänyt itsenikin löytämällä kulttuuri-intoilijan sisältäni. Luulin aina olevani enemmän arjen käytännöllisyyteen panostava, jolle mielihyvää tuottivat eläinten kanssa touhuaminen ja vaikka massatuotetut elokuvat. Työni kautta olen kuitenkin innostunut muustakin.

Jätin viikonloppuna töitten puolesta hakemuksen 2011-säätiölle. Suuret ideat saivat siivet ja nyt toivotaan, että noiden siipien kasvattamiseen saadaan hieman taloudellistakin tukea. Saas nähdä. Kevään aikana olen ollut järjestämässä ja suunnittelemassa muitakin kulttuuritapahtumia ja nauttinut täysillä. Näin sitä ihminen muuttuu ja innostuu uusista asioista.

Olen tässä ollut kevään mittaan suunnittelemassa myös muita kulttuuriasioita Turkuun eli musiikki- ja kongressitaloa. Siitä lienee riittävästi jo kirjoiteltukin. Suunnitellaan, toimitaan työryhmänä, päätetään ja ei päätetä. No, tiedotusvälineet ovat ihmeellinen asia ja tiedottaminen ei vain tunnu kaikilta sujuvan. Kuka siis teki mitä ja päätti mistä? En palaa tähän enempää, riittävästi siitä löytynee Turun Sanomien arkistoista.

Myös muita suuria asioita on tänä keväänä tapahtunut, mutta niihin palattaneen tarkemmin syksymmällä. Elämä tuo mukanaan yllätyksiä.

Maalaisjärkeä ja asiantuntijuutta

2008-03-14T09:28:00.000+02:00

Pääministeri Vanhasen tappio käräjäoikeudessa kirvoitti mielenkiintoisen keskustelun lautamiesten tarpeellisuudesta. Asia voidaan nähdä niin keskusteluna pelkästä oikeusjärjestelmän toimivuudesta, mutta toki siinä on piirteitä myös ns. maalaisjärjen ja opitun tiedon vastakkainasettelusta.

Istunnon jälkeiset kommentit vain saivat miettimään moraalitajun ja yleisen oikeudenmukaisuuden tajun rajoitteita. Jos ilman asianmukaista koulutusta ei voi olla tajua oikeasta ja väärästä, voiko ilman koulutusta demokraattisesti valitut luottamushenkilöt ylipäänsä tulla ”oikeaan” lopputulokseen?

Epäilemättä monissa kunnissa virkamiehistö on sitä mieltä, että poliittinen prosessi vain hidastuttaa ja vaikeuttaa asioita, eivätkä valitut luottamushenkilöt ymmärrä asioita riittävästi. Toki voi olla niin, että kaikki demokraattisesti valitut luottamushenkilöt eivät aina välttämättä paneudu riittävästi käsiteltäviin asioihin, mutta poliittisesti valitut luottamushenkilöt ovat vastuussa äänestäjilleen.

Demokraattisissa vaaleissa valitut joutuvat miettimään joka kerta päätösten vaikuttavuutta kuntalaisiin ja vastaamaan tekemistään päätöksistä neljän vuoden välein kuntalaisten edessä. Tätä eivät virkamiehet joudu tekemään ja toisaalta hyvä niin, he tuovat jatkuvuutta ja asiantuntijanäkemyksiä. Mutta voidaanko pelkillä asiantuntijalausunnoilla tehdä kaikkia kuntalaisia koskevia oikeudenmukaisia ja tasavertaisia päätöksiä? Onko kunnallisten palveluiden tuottamisessa tärkeintä paperiset tilastot ja kylmät faktat vai se, kuinka kuntalaiset kokevat palveluiden toimivuuden?

Kunnalliset luottamushenkilöt ovat se tukijalka, jolla turvataan kunnallisten palveluiden tasa-arvoisuus ja monipuolisuus. Kunnallisia luottamushenkilöitä ei sido vain talous tai yksikantainen näkemys asioista. Vaaleilla valitut luottamushenkilöt tuovat päätöksentekoon maalaisjärjen, tunteen ja kuntalaisten mielipiteen, hyvässä ja huonossa. Ehkä näin on myös käräjäoikeudessa?!

Metaani halkeaa

2008-01-15T19:00:00.000+02:00

Uusi vuosi tuli vietettyä lentokoneessa. Lomalento Venezuelaan oli todella täyteen pakattu, joten se 13 tuntia ei ainakaan tyhjillään ilmastonmuutosta edistänyt. Finnmatkat piti myös huolen siitä, ettei tunnelmakaan päässyt väljähtymään, lento oli seitsemän tuntia myöhässä, välilasku kesti tuplasti odotettua kauemmin, ilmastointi oli poissa päältä ja mitään tarjoilua ei ollut. Monta uutta vuottakin vietettiin aikavyöhykkeitä ylittäessä, mutta eipä kuulunut kuplajuomien poksahtelua.

No, perillä odotti juuri sitä, mitä olimme odottaneetkin = aurinkoa, merta, drinkkejä ja täydellistä lomaa. Venezuela oli kylläkin uskomattoman köyhä. Se jotenkin siltikin yllätti, vaikka siitä etukäteen olinkin tietoinen. Miten maa, joka on luonnonvaroiltaan niin rikas voi olla niin köyhä? No, eipä se ole ensimmäinen ja ainoa esimerkki varojen epätasaisesta jakautumisesta maailmassa.

Ilmastonmuutosta tuli tietenkin ajateltua siellä Atlantin yllä. Tuli taas edistettyä näitä harmaita talvia ja toisaalta kuivia kesiä. Omatunto siis kolkutteli matkalla, satunnaisesti. On kuitenkin laskettu, että lentomatkailun osuus esim. Yhdysvaltojen kaikista kasvihuonepäästöistä on "vain" 2,7%, näin ollen se ei ehkä olekaan kaikista paheista pahin.

Mielenkiintoista ilmastonmuutoksessa on, että itse asiassa lehmän pieru kiihdyttää ilmastonmuutosta huomattavasti nopeammin kuin lentokoneet. Jos maatalous tuottaa 22% ihmisen aikaan saamista kasvihuonepäästöistä ja maataloudessa karjatalouden osuus on 80 prosenttia, niin todellinen ongelma on maassa eikä ilmassa.

Olen aina rakastanut matkustamista, mutta lihaa en ole syönyt 11,5 vuoteen, joten sallinen edelleen itselleni maailmakuvan avartamista matkailulla silloin tällöin, vaikkakin tiedostan myös sen ympäristövaikutukset. Ja nyt ei siis puhuta vielä maan rappeutumisesta, eläinten huonosta kohtelusta eikä nälänhädästä ja kuivuudesta, joka vaivaa suuria osia maapalloa.

Jos teininä kasvissyönti alkoikin eläinten huonon kohtelun aiheuttamalla pahalla ololla niin tuntuu päätökseni nykyisin entistä järkevämmältä. Jos näin hyvässä lihassa ja terveenä pysyy ilman lihaa, kalaa tai kanaa, niin ei tämä voi olla kenellekään huono vaihtoehto. Ainakaan lihan syönnin vähentäminen ei pitäisi olla kenellekään mahdotonta, varsinkin jos faktat on tiedossa ja mustat joulut eivät innosta.

Jokaisessa asiassa on monta puolta, kannattaa katsoa, mitä suuhunsa laittaa...

Aika on suhteellista

2007-11-14T18:58:00.000+02:00

Näin pitkän tauon jälkeen kirjoittaminen tuntuu kankealta. Mutta kaikkista kankeita on, että jotenkin tulee sellainen olo, että pitää selitellä miksi on taukoa pitänyt. Ja kuka haluaa lukea perusteluja? Syynä on kuitenkin vain ja ainoastaan aika, sen kuluminen, riittämättömyys, kiire ja ikuiset kliseet kaikista hommista mitä on pitänyt tehdä ja touhuta. Ja oikeastaan on pakko myöntää, että onhan noita vapaahetkiä, on lusmuiluja ja lököilyä, ihan vaan väsymystä, huvittamattomuutta, laiskuutta. Siinähän niitä syitä. Vaikka tokihan on työkin vienyt ja jotenkin tuntuu, että noita luottamushommiakin alkaa olla ihan kivasti, puolet oikeastaan liikaakin. Mahtaako koirakaan kohta enää emäntäänsä tuntea?

Jotenkin on toisaalta ollut vapauttavaa olla vaan silloin kun siihen on ollut mahdollisuus. Katsoa salkkareita ja maata soffalla.Taidan yleisesti vaatia aivan liikaa itseltäni. Joskus voi kuitenkin vain olla. Eikö?

Ja kaikkea kivaa on tapahtunut. Tärkeimpänä ehkä niistä, että minusta on tullut täti. Tätinä on hienoa! Voi tohkata ja hiplata ja ostoksella, mutta ei tarvitse hankkia mitään vaippoja, ei herätä yöllä ja vaipatkin voi jättää muiden huoleksi. Tätinä on kivaa.

Ja sitten olen ollut ratsastamassa. Sisäreidet jomottaa ja niska meni jumiin, mutta oli hienoa istua hömpötin selässä ja mennä. Kovin lujaa en uskaltanut, mutta ohi muiden kuitenkin ;). Eläimet ovat maailman parasta antia, niiden läheisyydessä tulee väkisinkin hyvä olla, kunhan ne voivat hyvin.

Mistä päästäänkin siihen, että Pietarissakin olen päässyt käymään. Oioih. Maailman hienoin kaupunki. Ainakin minulle. Ja kevääksi suunnittelen sinne Neuvostonostalgia-matkaa. Saas nähdä miten onnistuu. Aika kiva työ mulla, saa suunnitella ja tehdä juuri sellaisia matkoja, joille itse haluaa, touhuta erilaisia projekteja sen mukaan kuin omasta itsestä tuntuu. (Toki jutun alku antanee viitteitä myös niistä ei niin kivoista puolista.)

Ja kohta on joulu ja sitten uusivuosi, joka sitten vietetäänkin lämpimämmissä ja aurinkoisemmissa tunnelmissa. Venezuela!!

Taidan jättää asiapitoisemmat kommentit toiseen tekstiin, sillä tässä ei nyt ollut päätä ei häntää. Ja täytyy myöntää, että viime aikoina on tuo Naamakirja vienyt huomiota tältä bloggailulta, niin tyhjää kuin se ehkä onkin. Mutta sieltä minut löytää, ihan omalla naamalla.

Kesähehkutus

2007-08-10T08:19:00.000+03:00

Pakko jatkaa vielä vähän kesähehkutusta, sillä kesä on maailman paras vuodenaika. Miten helmikuun lapsi voikin olla näin kesähullu?

Tässä vielä auringon ja lämmön lisäksi pari syytä kesän parhauteen:

-mansikat, makeita, ihanaisia, sottaavia, hetkellisiä ja niin ihanan nautinnollisia torilta ostettuna suoraan purkista vaan ei koskaan hillona eikä esanssina, yök. Tänäkin kesänä olen kuluttanut niitä lukemattomia litroja.

-mustikat, hyttysten keskellä poimitut sokeripalat, joita voi käyttää sellaisenaan tai laittaa oikeastaan mihin vain höysteeksi. Tuskin parempaa pakettia luonnosta löytyy. Tänä kesänä olen poiminut kuutisen litraa näitä siniaarteita ja harmittaa, kun niitä olisi vielä niin paljon metsissä poimittavaksi. Täytyy yrittää ehtiä metsään vielä viikonlopunna.

-herneet, mahtava välipala matkapakkauksessa. Ja taas parhaimmillaan torilta.

-raparperi, kiisseli, piirakka, mehu ja oiva piilopaikka pienille eläimille.

-kukkaset, tämä kohta olisi pitänyt olla ehkä ensimmäisenä, sillä tästä hulluudesta kärsii muu perhe. Into hermoilee kun lenkki ei etene, sillä joka lenkiltä on kerättävä kukkasia ja ihasteltava niiden kauneutta. Kesäisin on myös pyrittävä siihen, että puutarha kukkii koko kesän kaikenkirjavana ja varauduttava huumaantumaan kesän tuoksusta. Onneksi kukkakausi ei pääty juhannukseen vaan edelleen voi piiloutua kukkien maailmaan.

Lisäksi kesän ykkösjuttuja ovat siis aurinko, lämpö, meri ja uiminen, joista jo aiemmin kirjoitinkin.

Tässä kesässä on vielä muutakin hyvää, sillä maanantaina aloitan uudessa haasteellisessa tehtävässä Suomi-Venäjä -seuran toiminnanjohtajana. Eipä voisi paremmin koulutus ja työkokemus kohdata kuin tuossa. Olen onnellinen.

Melontaa, uimista ja politiikkaa

2007-08-08T09:24:00.000+03:00

Eilen oli upea kesäpäivä. Olen aurinko- ja lämpöhullu, mikään ei saa minua paremmalle tuulelle kuin kirkas auringonpaiste ja lämpö.

Lounastuntisin olen ottanut tavakseni (jo huimat kaksi kertaa) istuskella hetken Teatterisillalla katselemassa maailman menoa ja imemässä kaikki mahdolliset auringonsäteet. Puoliltapäivin siinä on mukava katsella kun ihmiset tulevat uimasta, lipovat sulavia jätskejään ja jotkut ottavat turistikuvia kauniista kotikaupungistani.

Tämä on kyllä ehdoton kesäkaupunki!

Väitteeni todistaa myös töitten jälkeen tehty melontaretki. Joka kesä pitää ainakin kerran mennä luomaan itselleen kunnon vesikellot peukalontaipeeseen ja nauttia kauniista maisemista lipuen pitkin Pitkäsalmea. Pääsee aika lähelle sitä, mistä Turussa on kyse.

Siinä pääsee kyllä ikävästi myös lähelle sitä toista kyseessä olevaa kysymystä eli Itämeren huonoa vointia. Eilenkin se oli mielessä, mutta auringonpaiste piti ajatukset kuitenkin kesän ja meren hyvissä puolissa. Ja tästä asiasta olen vaahdonnut niin monesti aiemminkin.

Melontatuokion jälkeen oli vielä kiva pulahtaa Uittamon rannasta uimaan. Uimaan mennessä mietin siihen suunniteltua siltaa Hirvensaloon. Toivon todella, että sopu naapurikuntien kanssa saadaan ja saaria ei tarvitse kaavoittaa ja pilata siten tuota ihanaa rantaa, joka on kaikkien kaupunkilaisten käytettävissä.

Miten minusta tuntuu, että kesän jälkeen kaikkiin ajatuksiin ja hetkiin ja kokemuksiin alkaa hiipiä politiikka taas mukaan. Oli hyvä pitää kunnon tauko tuosta kaikesta, nyt pää saa taas tulvia.

Eilen oli hallintojaostokin. Keskellä tuota aurinkoista ja ihanaa päivää. Ikäviä asioita oli taas listalla enemmän kuin laki sallii, valmistelu oli ollut erittäin huonoa ja monet asiat tuntuvat lentävän kuuta kiertävällä radalla. Siellä niitä on helpompi käsitellä, ei tule kellekään paha mieli ja kaikki saavat tehdä niin kuin itsestä kivalta tuntuu... Ainoa toivonpilkahdus asiassa on, että nyt hallintojaosto on todella laittanut pökköä pesään ja on odotettavissa kurinpalautuksia ja selkärankaisuutta myös tämän kaupungin henkilöstöpolitiikkaan. Ensi viikolla taas.

Kuva Turun Opaskartasta opaskartta.turku.fi/photos/uittamo.html

Helteen keskellä

2007-08-06T09:23:00.000+03:00

Kesä on ehdoton lempparini, aurinko paistaa, on lämmin, ihonväri kaunistuu ja olutkin maistuu paremmalle. Palasimme juuri kunnon lomalta Espanjassa, ohjelmassa oli makaamista niin altaalla, rannalla kuin terassilla, hyvää ruokaa ja sangriaa. Tänään olikin vaikeuksia repiä itsensä sängystä ylös ja takaisin tänne lääniin.

Eilen tapahtuikin jo todellinen paluu arkeen, sillä ryhmällä ja kunnallistoimikunnalla oli yhteinen palaveri Paras -hankkeesta. Tilanne on epätoivoinen Turun kannalta, mutta toisaalta jos kansa ottaisi järjen viisaaseen käteen ja oikeasti miettisivät niin ehkä tilanne menisi eteenkin päin. Turun lähikuntien työpaikkaomavaraisuus pyörii siinä 50 prosentin paikkeilla kun Turulla se on 126, vain naantalilaiset käyvät enemmän töissä Naantalissa kuin Turussa. Turulla on myös eniten työelämän ulkopuolella olevia, se määrä, jonka Turku työllistää naapurikuntalaisia on hirmuinen.

Keskustelu oli eilen erittäin antoisaa ja yksimielisyys ilmeinen, olihan kyseessä turkulaisten demarikunnallispoliitikkojen keskustelutilaisuus aiheesta. Epätoivoon vaipuminen oli silti paikoittain lähellä, jos Turku ei pysty enää investoimaan muuhun kuin peruspalveluihin, ei työpaikkoja riitä myöskään naapurikuntalaisille. Yksi eilen esille tullut esimerkki oli myös tiet, sisääntuloväylät ovat aamuisin tukossa ja Turun pitäisi näitä parantaa, investoida taas naapurikuntiin kun oma vanhustenhuoltokin huutaa paniikkiaan. Ei Turku talouttaa hoida sen huonommin kuin mikään muukaan kunta, Turku vaan hoitaa myös kaikkien naapurikuntien talouden, eikä tilannetta pystytä yksin korjaamaan tai ehkä pitäisi. Betoniporsaat sisääntuloväylille, tosiasialliset maksut ulkopaikkakuntalaisista koululaisista, tiukka vuokralais- ja maahanmuuttajapolitiikka ja niin sanotusti rajat kiinni. Ratkaisuja on siis tasan kaksi Turun kannalta, joko laitetaan rajat kiinni tai ruvetaan yhdessä kehittämään aluetta ja kantamaan vastuuta.

Nyt on pakko kysyä, että onko tämä reilua? Eniten ihmetyttää, että kuinka demareiden sisälläkin tämä voi olla kysymys. Eikö meillä pitäisi olla vahva tunne solidaarisuudesta, yhteen hiileen puhaltamisesta ja yhteisestä hyvästä? Yllättävää kyllä, mutta vaikuttaa siltä, että demareillakin oma paikka kunnanvaltuustossa on tärkeämpää kuin yhteinen hyvinvointi.

Tässä lienee riittävästi paatosta loman päätteeksi. Toivonpa, että järki löytyy.

Mitä sataman tulee suojella - ja miltä?

2007-06-19T08:24:00.000+03:00

Lauantaisessa (16.6.) Turun Sanomissa oli uutisoitu, kuinka Turun junalauttasatamaa uhkaillaan melun takia. Satamasta kantautuva melu yltää jo hiljaisen keskustelun tasolle ja siten häiritsee Ruissalon asukkeja, lintuja ja muutamaa ihmistä. Nyt Lounais-Suomen Ympäristökeskus on päättänyt, että on aika suojella näitä asukkeja ja vaatia hiljaisuutta, toisin sanoen vaatia toiminnan lopettamista. Näin suojeltaisiin näitä muutamaa lintua ja ihmistä.

Mutta entä ilmastoa, muuta ympäristöä, otsonikerrosta ja meitä kaikkia muita ihmisiä? Kuka meitä suojelee, kun entistä enemmän tavaraa siirtyy raiteilta kumipyörille? Junalauttaliikenne on yksi ympäristön kannalta kestävimmistä ratkaisuista, joita Suomessa on tehty. Ongelma vain on ollut, että Helsingissä tätä kestävän kehityksen oivallista esimerkkiä ei olla otettu todesta.

Toijala-radan akselipaino ei ole edelleenkään tarvittavalla tasolla ja raideliikennettä tavarankuljetuksessa ei ole pystytty kaikessa mahdollisuudessaan käyttämään. Panostuksia Helsinki-Pietari -radalle ollaan juuri tekemässä, mutta todellinen ratkaisu myös rajan rekkajonoihin olisi Turku-Pietari -välin kehittäminen siten, että junalauttasatamasta voitaisiin ottaa kaikki irti. Kestävää kehitystä olisi se, että tällä hetkellä Suomen kautta Venäjälle vietävistä yli puolesta miljoonasta autosta lähes kaikki kulkisivat raiteilla, eikä vain murto-osa, kuten tällä hetkellä.

Maailman kehitystä meidän ei kannata, emmekä edes voi, pysäyttää. Sen sijaan me voimme vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka tuota kehitystä jatketaan. Ja tässä on Turulla avaimet taskussaan, Turulla on Suomen ainoa junalauttasatama ja mahdollisuus ratkaisevasti vaikuttaa hiilidioksipäästöihin, teiden turvallisuuteen ja jopa Itämeren puhtauteen, sillä Suomen satamissa ympäristöarvot ovat kunniassa.

On taas aika nähdä metsä puilta ja panostaa todellisten ympäristövaikutusten arviointiin.

Julkaistu Turun Sanomissa 19.6.2007

Pietari, Turku ja musiikkitalo

2007-06-15T09:14:00.000+03:00

Taas on tapahtunut, ehkä liikaakin, kun en ole saanut niitä tänne kirjattua.

Ensinnäkin (täytyy aloittaa kivoimmasta), olin Pietarissa! Siitä on jo yli kaksi vuotta kun olin edellisen kerran siellä käymässä ja tajusin, että seitsemän siitä, kun siellä asuin. Aika rientää ja tulen vanhaksi. Ja Pietari on aina Pietari, sydämenmurskaaja. Yhtään en ehtinyt turisteilemaan, sen verran huomasin, että omasta mielestäni kaupungin paras baari oli lopettanut toimintansa. Voi tätä elämän vääryyttä.

Olin Pietarissa Turun virallisen delegaation mukana viettämässä Turun päiviä. Reissu oli mielestäni erittäin onnistunut ja uskon, että siitä on ennen kaikkea hyötyä Turun liike-elämälle ja sitä kautta koko Turulle. Melko pienin panostuksin saatiin sysättyä liikkeelle aivan uudenlaista yhteistyötä. Venäjällä on venäläiset tavat ja venäläinen byrokratia vaatii virallisia byrokraattisia delegaatioita. Tämä lienee tullut selväksi myös suomalaisille sinne halajaville yrityksille, jotka saivat nyt toivottavasti pontta ja rohkeutta lähteä valloittamaan pietarilaisia markkinoita.

Minä ainakin lähden mielelläni mukaan edustamaan virallista puolta milloin vain. Vaikkakin välillä tuntui, että venäläisistä oli vaikea käsittää minun, nuoren naisen, kuuluvan siihen viralliseen delegaatioon. No, käsi eteen ja tiukka ote, olen osana porukkaa.

Ensi maanantaina kaupunginhallituksen listalla on musiikki- ja kongressitaloa selvittävän toimikunnan nimeäminen. Allekirjoittanut istuu kritiikkeineen tuossa toimikunnassa SDP:n edustajana. Ainakin saan sanoa sanottavani, rakennetaan se sitten minne tahansa. Politiikassa toki on ikävää se, että joskus voi joutua seisomaan omasta mielestään typerienkin päätösten takana tai myöntää ainakin olleensa valmistelutyössä mukana...

Ensi tiistaina on taas hallintojaosto. Esityslistat tulivat eilen. Ja pahasti vaikuttaa siltä, että kun yritämme hillitä kaupungin työntekijöiden määrää, onnistumme siinä vain palveluissa (palveluita ei pystytä tarjoamaan ilman työntekijöitä), mutta keskushallinto vain paisuu paisumistaan. Ikäviä asioita, varsinkin kun ne koskevat yksittäisiä ihmisiä ja heidän työsuhteitaan. Voi kunpa päätökset koskisivat vaikka katulamppuja, eipähän olisi elanto kiinni.

Vielä pitäisi kirjoittaa junista, satamista, joukkoliikenteestä ja aluehallinnosta, mutta luulenpa, että ryntään nyt viikonlopun viettoon ja palaan näihin asioihin ensi viikolla.

Oi Turku, Turku, Turku

2007-05-23T08:07:00.000+03:00

Hohhoijakkaa...

Eilen oli hallintojaosto.

Kaupungissa pidetään kovaa meteliä työntekijöistä. Sosiaali- ja terveyspuolelle ei saa palkata ketään, opettajat elävät liian suurien luokkiensa kanssa, mutta mutta. Keskushallinto paisuu, kulttuuripääkaupunki -hanke kasvaa omia aikojaan ja kehittämiskeskuksia eivät sido mitkään päätökset. Noh, kehittämiskeskusta ei nyt tunnu sitovan mikään, eivät edes virkaohjeet.

Kun meillä on vieläpä tuo hieno hallitussopimus niin edes niitä, jotka on väärin perustein palkattu, ja joilla ei ole siten työtä, ei saa irtisanoa. Melko hankalaa siinä sitten pitää sopimuksesta kiinni ja saada kaupungin talous kuntoon.

Se, mitä tämä kaupunki todella tarvitisisi olisi kunnon parlamentarismi. Jospa meillä olisi poliittisesti valittu johtaja, joka olisi demokraattisessa vastuussa kaupungin menosta niin enpä uskoisi silloin väärinkäytöksiä ainakaan tässä mittakaavassa esiintyvän. Poliittinen johtaja olisi vaihdettavissa neljän vuoden välein ja hän myös oikeasti kantaisi vastuun.

Tällä hetkellä meillä on kaupunginjohtaja, kolme apulaiskaupunginjohtajaa ja päätoiminen kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Kuka näistä on kenenkin esimies ja kuka ketäkin valvoo? Entä mikä rooli on sitten vielä valtuustolla ja sen puheenjohtajalla tässä paketissa. Ihmekös jos kaupunki on kuralla.

Tällä hetkellä tuntuu ainakin siltä, että ainakaan hallintojaostolla ei ole minkäänlaista sanavaltaa. Tai no, saadaanhan me sanoa, mutta jos vastauksesta virkakoneistolta saa olankohautuksia tai suuttuneita vastauksia kysymyksiin niin ei se vie ainakaan asiaa eteenpäin.

Nyt ollaan kaupunkiin kyllä vaihtamassa yhtä, luultavasti jopa kahta, apulaiskaupunginjohtajaa. Ja hyvä niin! Eilinen kokous osoitti, että toisesta näistä ei oikein ole enää johtamaan mitään. Meikkaus, olkien kohauttelu ja töykeät vastaukset tyylin "se lukee siellä paperissa" eivät kuulu korkean virkamiehen toimintaa. Eivät ainakaan minun, luottamusmiehen, mielestä. Minut on valittu tehtävään niine tietoine ja taitoine kuin minulla on ja saan esittää aivan niin typeriä kysymyksiä kuin haluan. Katson tämän oikeudekseni.

Tässä kaivataan nyt järeitä keinoja. Poliittista johtajuutta, oppositiota, virkamiesvaihdoksia ja organisaatiomuutosta. Luulenpa niiden olevan ainoita antibiootteja tähän tautiin. Jota kai voi leikkisästi kutsua vaikka Turun taudiksi.

Kuva poimittu osoitteesta: http://www.ubc.net/members/finland/turku.html

Syttyykö Turku vielä 2011?

2007-05-09T08:54:00.001+03:00

Muutama kuukausi sitten Turussa käytiin ponteva keskustelu Aurajoen valojen sammuttamisesta öiseen aikaan. Tuo esitys lopulta kaatui, mutta outo tunne kaupunkikuvan kehittämisestä jäi. Valot sammuvat, parkkipaikat nielevät pyörätiet ja joukkoliikenteen lippuja korotetaan. Mikä on säästöjen hinta ja mitä oikeastaan säästetään?

Maanantaina kaupunginhallitus hyväksyi esityksen kaunistamisrahaston tuoton käytöstä. Kulttuuripääkaupunki kaipaa kulttuuria ympäristöönsä, mutta ei rahojen siirtäminen toisesta taskusta toiseen reiälliseen kasva korkoa. Monissa kaunistamisrahaston kohteista oli kyse valaistuksen asentamisesta taideteoksille ja muun muassa Wäinö Aaltosen museon lisärakennustontille suunnitellaan valoteoksia.

Koko kaupungin ja sen hallintokuntien pitäisi olla rinta rinnan kehittämässä kulttuuripääkaupunkia vuodelle 2011. Ei voi olla niin, että kiinteistölaitos esittää ensin säästöjä Aurajoen valojen sammuttamisella ja kun tämä ei toteudu niin kaupunginhallitus lyö pökköä pesään ja vaatii lisää valoja yksittäisiin kohteisiin. Onko kaupungilla todella varaa tähän?

Ja jos on, niin voitaisiinko ajatella ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja valaisuille? Mitä jos Turkua kehitettäisiinkin ympäristöystävälliseksi kulttuuripääkaupungiksi, jossa taideteokset valaistaisiin vaikka aurinkokennoin? Tämä panostus saattaisi alussa olla hieman kalliimpi, mutta maksaisi kyllä itsensä takaisin eikä menoja siirrettäisi vain hallintokunnalta toiselle. Ja saattaapi olla, että vielä 2011 Turussa loistaisi jokin lamppu.

Julkaistu Turun Sanomissa 9.5.2007

Missä on minun lokeroni?

2007-04-30T08:33:00.000+03:00

Aika vaalien jälkeen on suorastaan hulahtanut jonnekin. Paluu tavalliseen arkeen ei ole ollut helppo ja välillä on tuntunut, että mitä sitä elämällään tekee, kun on oikein vapaa-aikaakin. Ei ole tullut panostettua tähän kirjoitteluun ja muuta tekemistä on täytynyt keksiä.

No, urheilu on ollut ihan hyvä vaihtoehto, samoin ystävien tapaaminen ja onhan sitä nyt ehtinyt myös olla kotona. Oma elämä on omaa elämää, jota tulee kunnioittaa.

Lisäksi on tietysti käyty jälkipyykkiä. Mitä pitäisi tehdä toisin, missä puolue on epäonnistunut, ovatko aatteemme vanhentuneet?

Itse näkisin, että hyvät aatteet eivät vanhene koskaan, puhetapa saattaa. Harva enää puhuu punaisesta viivasta. Pitäisikö pian lopettaa myös puhuminen työväenaatteesta? Mikä on se työväki, jota sosialidemokraattinen puolue edustaa? Kuuluvatko siihen vain ne, joilla on siniset haalarit, vai kenties myös jakkupuvut, nutturapäiset, valkolakkiset, kravattikaulaiset, saparopäiset ja ehkä hämähäkinseittisetkin. Aate ei kuole, mutta päivitys nykykielelle saattaa toisinaan olla paikallaan.

Solidaarisuus, tasa-arvo ja heikoimmastakin huolehtiminen ovat ajankohtaisia tänäänkin, mutta toteutammeko tätä jos puhumme pelkästä työväen puolueesta? Kuka nykyään kokee kuuluvansa työväkeen? Maailma on muuttunut, ei voida enää erotella valkokauluksia ja sinikauluksia. Ihmiset elävät lyhyissä pätkissä, tänään ollaan tuota, huomenna jo ihan toista. Tällöin oleelliseksi nousee se, että millaisia arvoja haluamme edistää, ei se, mihin luokkaan kuulumme tai lokeroon sovimme. Tällöin myös yksityisyrittäjien maisteristytär kuuluu tähän puolueeseen.

Uusi hallitusohjelma antaa viitteitä siitä, että luokkaerot tulevat kasvamaan, mutta olemmeko silloin vain työtätekevien puolella vai ylipäänsä heikompien? Työntekijöiden asemaan tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota ja sitä pitää yhä lujemmin puolustaa voitontavoittelun huumassa. Työmarkkinajärjestöjen työtä yhteiseksi hyväksi saa aivan uudet suhteet, jos valtaa ryhdytään karsimaan, silloin kärsivat myös irtisanomisehdot, loma-ajat, työntekijän oikeudet.

Maailma muuttuu ja meidän pitää siinä mukana. Juju piileekin siinä, että arvot, joiden eteen tehdään työtä ovat oikeita, mutta tavat ja sananparret eivät tue nyky-yhteiskunnan vaatimuksia.

Lopuksi toivotan kaikille oikein hyvää vappua, työn juhlaa, sillä vaikka ei työväkeen kokisi kuuluvansakaan, suurin osa kuitenkin työtä tekee. Toivottavasti tänä vappuna huomiota kiinnitetään myös siihen työtä tekevään osaan, joka tekee työtään pätkissä, osa-aikaisena, epävarmuudessa, tai etsien vielä sitä työpaikkaa, jossa tehdä työtä. Meitä on niin moneksi. Hyvää vappua!

Vaalit meni jo

2007-03-22T12:53:00.000+02:00

Kiitos kaikille, jotka äänestitte minua ja kaikille teille, jotka olitte tukenani tässä kovassa kamppailussa. Puolueen tulos oli musertava, mutta itselläni meni tuo tuhannen äänen virstanpylväs poikki. Siitä olen ylpeä, ja siitä on erinomaisen hyvä jatkaa kohti kunnallisvaaleja ja seuraavia eduskuntavaaleja. Kiitos!

Nyt on aika taas keskittyä omaan elämään ja kunnallispolitiikkaan. Siinä onkin riittänyt viime aikoina kuhinaa. Palaan siihen astialle piakkoin.

Ja kannattaa käydä vilkaisemassa Ville-Veikko Mastomäen blogissa, miksi kannattaa äänestää ja mitäkin puoluetta. Kenelle se ääni oikein tippuu, jotta sitten neljän vuoden päästä tiedätte, onko antamanne ääni soraääni ja sulosointu.

Rowing not drifting

2007-03-12T08:35:00.000+02:00

Otsikko on amerikkalaisen vaihto-oppilaskouluni iskulause. Eespäin eespäin!

Olen kuullut useita arvosteluja siitä, millaista politiikkaa demarit milloinkin harjoittavat. Hienoa on ollut huomata, että politiikka herättää edelleen intohimoja ja politiikka edelleen kiinnostaa.

Samalla on kuitenkin herätelty ajatusta siitä, että demarit eivät aja tiettyjä asioita muuta kuin puheissa ja pienpuolueet tuntuvat sopivimmilta ratkaisuilta. Tämä on toki ymmärrettävää, oppositiossa olo antaa politiikassa valtuudet valittaa ja pyytää lisää. Hallituksessa joudutaan väkisinkin budjetin puitteissa noudattamaan maltillisempaa linjaa.

Se mitä taas tulee demareiden harjoittamaan politiikkaan niin voin todeta, että isoon paattiin mahtuu monta soutajaa. Suurin osa soutajista haluaa veneen menevän eteenpäin, mutta aina välillä huopaaminen tuntuu joistain parhaalta ratkaisulta. Tämä on kuitenkin oikeastaan kaikkien puolueiden ongelma, ei yksin SDP:n.

Jos vielä tätä metaforaa jatkaa niin suuren puolueen etu on kuitenkin se, että jos kaikki tosissaan soutavat niin meno on todella vauhdikasta ja maali saavutetaan nopeasti.

Ilman kielikuvia voisi siis sanoa, että suurella puolueella on paljon valtaa ja jos se valta suunnataan kohti hyvää päämäärää, tuloksia saavutetaan ja niitä saavutetaan varmasti ja nopeasti. Näin ollen oleellista äänestyspäätöstä tehdessä onkin, millaisia ihmisiä valitaan suuriin puolueisiin tekemään päätöksiä, sillä näillä puolueilla on oikeasti sanavaltaa ja vaikutusmahdollisuuksia.

Nyt kaikki uurnille! Hopihopi!

Toimeen tuloa

2007-02-19T12:52:00.000+02:00

Olen miettinyt tuota perustulomallia, jota vihreät kovasti ajavat. Se kuulostaa ensikuulemalta hienolta ja toimivalta, pidän tuonkaltaisista rohkeista avauksista. Mutta kun tarkastelee lähempää nousee muutamia perustavia ongelmia, joihin ainakin minä kaipaisin kunnon perustelun.

Rahoitus: verotuloja nostamalla pystyttäisiin maksamaan kaikille kunnollinen elanto (tai edes jonkinlainen), myös opiskelijoille yms. Verotulojen nosto kuulostaa omastakin mielestä järkevältä, yhteiskunta on vastuussa jokaisesta jäsenestään, eikä se ole ilmaista. Verojen nosto ja valtion interventio markkinatalouteen ovat kuitenkin nousseet porvarillisessa Suomessa niin suureksi möröksi, että sitä tuskin tulee kovin nopeasti tapahtumaan. Ikävä kyllä. Tarvitaan melkoinen määrä vasemmistopolitiikkaa ennen kuin saadaan Suomi uskomaan, että itse asiassa verojen alentaminen ei johda kukoistavanpaan hyvinvointiin vaan lisääntyneeseen epätasa-arvoon ja yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Esimerkki: millaisen kuvan annamme nuorille, jos ilman evään liikauttamista tulemaan toimeen? Jos mitenkään ei sanktioida sitä, että aikooko olla aktiivinen yhteiskunnan jäsen vai ei? Nykyään jo työttömät saavat perusteetontakin kritiikkiä osakseen, mitä silloin jos siihen ei edes kannustettaisi? Onko esimerkki oikein jos samanikäistä kokopäiväistä ja stressaantunutta opiskelijaa tuetaan yhtä paljon kuin kotona tekstaripeliä pelaavaa nuorta? Erilaiset tukimuodot antavat yksilöllistä tukea eri elämänvaiheisiin, vaikka välillä se saattaakin kuulostaa holhoavalta tai byrokraattiselta, pystytään sillä kuitenkin seuraamaan jokaisen tarpeita. Eikä perustulomalli tuota byrokratiaa suuresti vähennä, sillä edelleen jäävät voimaan vähimmäiseläkkeet, toimeentulo- ja asumistuet yms. eli hallinnon vähentyminen on suhteellista.

Pätkätyöläiset: perustulomallin on tarkoitus turvata jokaisen, myös pätkätyöläisen toimeentulo. Hyvä niin, mikään ei vaikeuta nuoren, ja vanhemmankin, elämää niin kuin pätkätyöt ja tulevan ennakoimisen vaikeus. Mutta pätkä- ja vuokratyön ongelmat ovat paljon suuremmat kuin toimeentulo. Kysymys on oikeuksista vaikuttaa omaan työhönsä, oikeudesta vaatia samoja oikeuksia työpaikoilla kuin muut ja oikeudesta saada arvostusta ja vakautta elämään. Ja pätkä- ja vuokratyöt heikentävät jatkuvasti myös kaikkien muidenkin työntekijöiden asemaa, sillä alaan sitoutumattomat ovat todennäköisesti myös innottomia ajamaan omia oikeuksiaan palkka- ja työehtoneuvotteluissa. Pätkätyöongelmaan on paneuduttava aivan muilla keinoin kuin toimeentulokysymyksen kautta.

Tässä oli joitain kysymyksiä, joita perustulomalli on herättänyt. Itse ihailen kyllä sitä intoa ja ennakkoluulottomuutta, joilla vihreät on tukijärjestelmää kehittänyt. Maailma ei muutu jos uusia avauksia ei tule ja keskustelu ei herää. Eri asia sitten on, että millä keinoin ja kuinka huolellisesti uudistukset toteutetaan.

Tie perille

2007-02-12T22:10:00.000+02:00

Kävin äsken läpi hakusanoja, joilla blogiini on löydetty. Ihmeellinen tuo google.

Olen jo aiemmin huomannut, että useimmiten sivuilleni löytää etsimällä lumikkia ja seitsemää kääpiötä. No, olenhan kirjoittanut kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta Turun seudulla viitaten tuttuun satuun. Toivottavasti ei ole moni lapsi pettynyt.

Sivuilleni löytää toki myös hakemalla elonmerkkejä tai vaikka nimeäni. Mutta myös jos haluaa tietää kunta- ja palvelurakenteesta tai Paras-hankkeesta.

Mielenkiintoiseksi on kuitenkin käynyt vasta viime aikoina kun sivuni löytyy ykköshittinä etsittäessä Rauman pölynimurikauppiaita. Enpä osaa antaa puhelinnumeroa tai osoitetta, mutta olenpahan kirjoittanut heistäkin jotain, yhdessä tai erikseen.

Myös hakusanalla "pökäleet" päätyy lukemaan elonmerkkejä. Kuka on hakenut pökäleitä? Miksi? Ja onkohan ollut tyytyväinen, kun pääsi lukemaan niistä tästä blogista. Löytyiköhän vastauksia?

Miten aiemmin löysimme mitään, miten tulimme toimeen ilman tätä tiedon tulvaa? Ja tiesikö kukaan mistään mitään? Eipä tuolloin olisi kukaan yhdistänyt minua raumalaisiin pölynimurikauppiaihin tai pökäleisiin. Vai olisiko? Ja onko se tarpeen edelleenkään?

Kampanja avattu

2007-02-12T08:07:00.000+02:00

No niin, oli Demarinuorten ja Sonkin yhteinen kampanja-avaus lauantaina. Pakkasta piisasi ja juuri flunssasta toipuneena tuli mieleeni, että mahtaako varpaat jäätyä irtipoikki. Ehjänä säilyttiin, ohessa kuva touhusta (kuvan ottanut Juuso Alatalo).

Minulla on huomenna syntymäpäivä. Mummini oli jo ehtinyt ihmetellä, että josko minusta on tullut niin poliitikko, että valehtelen ikäni esitteeseenkin. Sanoin vain hieman ennakoivani, suurin osa esitteistä kuitenkin jaetaan huomisen jälkeen. Ikävä tosiasia vaan on, että ikää tulee. No, yritän säilyä nuorekkaana muuten ;)

Nyt on kovin mukava fiilis kampanjoinnista, kun numerot saadaan tällä viikolla, lehti menee painoon ja sitten loppuaika onkin sitä itse kampanjointia, ihmisille juttelemista ja kaikkea sellaista mukavaa.

Piti tässä oikein asiaakin puhua, mutta taidan jättää sen seuraavaan bloggaukseen, sillä tämä meni tällaiseksi höpinäksi.

Elämää ja vilinää ja ydinenergiaa

2007-02-04T13:48:00.000+02:00

Aikamoinen tohina ollut tällä viikolla. Ystäväpiiriini on syntynyt kaksi uutta nyyttiä, kolmatta vielä odotellaan. Eilen oltiin Pohjanmaalla yhden väsyneen viimeisissä juhlissa ja juuri täksi viikonlopuksi ystävät ulkomailtakin tulivat Suomeen visiitille.

Perjantaina tuli myös esite uunista ja olen itse ainakin tosi innoissani ilmeestä, kiitos kuuluu Sannalle! Nyt kelpaa aloittaa suuri vaalirumba. Kiinnostuneita tuntuu riittävän, sähköposteja tippuu tasaisesti ja hyvä meininki aletaan saada päälle. Parin viikon päästä tiedetään myös, että millä numerolla niitä elonmerkkejä sinne eduskuntaan saadaan...

Itse alan olla sitä mieltä, että vaalikoneiden määrää pitäisi hieman rajoittaa. Muutama kattava ja monipuolinen on varmasti tarpeen äänestyspäätöstä tehdessä, mutta tuntuu, että kaksikymmentä on vähintään tullut jo täyteen. Mahtaako niitä kaikkia edes kukaan käyttää?

Ydinvoimasta on tullut eniten kyselyjä sähköpostiini, mikä on kantani ja miten äänestäisin eduskunnassa. Kantani on selvä ja helppo lausua ääneen: Suomeen ei tule rakentaa kuudetta ydinvoimalaa vaan panostaa uusiutuviin energialähteisiin ja energian säästöön. Jos kaikki varat, jotka oltaisiin valmiit laittamaan kuudennen ydinvoiman rakentamiseen panostettaisiinkin uusiutuvien energiamuotojen kehittelyyn, uskoisin meillä olevan varsin nopeastikin hyviä ja tehokkaita uusiutuvia ja kestäviä energiantuotannon muotoja käytössä. Ja vieläpä sellaisia, jotka sopivat Suomen olosuhteisiin. Ja kaiken kukkuraksi, joita Suomi voisi ylpeänä viedä ulkomaille ja jotka työllistäisivät suomalaisia. Kysymys on siis vain siitä, mihin haluamme panostaa ja olemmeko valmiita panostamaan suomalaiseen osaamiseen ja innovatiivisuuteen.

Uskon, että kuudes ydinvoimala lisäisi tunnetta energian ikuisesta riittävyydestä, jolloin panostuksia energian säästöön ei tehtäisi. Näin ollen kulutus kiihtyisi ja tarve lisäydinvoimalle nousisi muutaman vuoden päästä jälleen agendalle. Ikuinen kierre, jota kukaan ei uskaltaisi katkaista ja jonka pitkän aikavälin vaikutuksista meillä kellään ei ole tietoa.

Kulttuuria kaikelle kansalle?

2007-01-29T08:47:00.000+02:00

Turusta ollaan kovaa vauhtia tekemässä vuoden 2011 eurooppalaista kulttuuripääkaupunkia, mutta projektissa on unohdettu, mitä kulttuuri on. Kulttuuri ei tarkoita vain eliitin harrastuksia eikä kulttuuripääkaupunkihankkeessakaan tietääkseni ole käytetty etuliitettä "korkea". Mielestäni Turun pitäisikin tukea kaupungissa tuotettavaa kulttuuria laaja-alaisesti, huomioiden myös ruohonjuuritasolta ja harrastajapohjalta nousevat toimijat. Erityisesti näin säästökaudella kaupungin kannattaisi aktiivisesti tukea kulttuuritoimintaa, jota tuotetaan kustannustehokkaasti ja tarjotaan kaupunkilaisille edullisesti.

Kulttuuripääkaupunkihanke kompuroi pahasti kun tilalaitos päätti laittaa myyntilistalle Turun ylioppilasteatterin kiinteistön Linnankatu 24:ssä. Tällä annetaan selvä viesti, ettei kulttuurikaupunki Turkua kiinnosta nuorten tekijöiden panostus kaupungin taide-elämään. Turun ylioppilasteatteri on lähes viisikymmenvuotisen historiansa aikana tuottanut jatkuvasti laadukasta näyttämötaidetta edulliseen hintaan kaikille turkulaisille. TYT tarjoaa areenan nuorille tekijöille ja uusille ideoille, ja on pitkän historiansa aikana lunastanut paikkansa turkulaisessa kulttuurin kentässä. TYT on varautunut suurilla suunnitelmilla myös kulttuuripääkaupunkivuoteen, paljon rivakammin ja kansainvälisemmin kuin monet muut kulttuurilaitokset.

Onko tosiaan niin, että Turun kaupungin kannattaa pyrkiä eroon Turun ylioppilasteatterin kaltaisista yleishyödyllisistä laitoksista, jota tuottavat iloa kaikille, myös vähävaraisille, turkulaisille? Ylioppilasteatteri kuuluu olennaisena osana jokaisen suomalaisen yliopistokaupungin kulttuurielämään. Onko Turku valmis luopumaan tästä lyhytnäköistä myyntivoittoa tavoitellessaan? Kannattaisiko tässä taloudellisessa tilanteessa olla vain kiitollinen siitä, että joku laittaa edullisesti tikkua ristiin, ei rangaista siitä? Toivon todella, että TYT:n kiinteistö otetaan pois myyntilistalta ja kannustetaan sitä toimimaan edelleen turkulaisten viihdyttäjänä, elämysten tarjoana ja nuorten tekijöiden äänitorvena. Pidetään kulttuuri Turussa.

Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 26.1.2007

Mahtavaa!

2007-01-25T12:05:00.000+02:00

Tuli lunta! Eilen sai tehdä lumitöitä ja päivitellä naapurin rouvien kanssa, että kauankohan tätä kestää, tuleeko vielä paljon, tuleepa paljon, ja onpa nättiä. Talvi on kyllä ihan kiva vuodenaika, kunhan se vaan tulee.

Meidän perheen miehet vasta lumesta innoissaan ovatkin, toinen tuskin malttaa olla menemättä Hirvensalon alpeille ja toinen hyppii kuin raivopäinen onnesta sekaisin, kolme pitkää hyppyä, pari tavallista askelta, kolme hyppyä ja spurtti. Kuvassa hieman rauhallisempana katselee ympärilleen, josko jäniksiä näkyisi.

Eilen oli paneeli Kastun koulussa ja lukiossa. Oli ihan mukava jorista niitä näitä, lähinnä pakkoruotsista. Muistan itsekin kuinka hirvittävää oli koulussa lukea ruotsia, muita kieliä ahmin kuin kaurapuuroa, mutta ruotsi ei tuntunut luonnistuvan. Myöhemmin vasta tajusi kielen merkityksen ja jopa innostuin niin paljon, että piti oikein vaihtoon Uppsalaan lähteä. Nyt nuo opit ovat kyllä taas jääneet taka-alalle ja hieman hirvittää tulevat ruotsinkieliset paneelit. No, tuulta päin.

Nyt kuitenkin luennolle päin. Pitäisi saada noita jatko-opintoja käyntiin ja eteenpäin.

Vaalit lähenee

2007-01-22T13:51:00.000+02:00

Ja tunnelma tiivistyy. Nyt pitäisi viimeistään lyödä lukkoon kaikki suuret ja pienet suunnitelmat. Viime yönä jo heräsin ja aloin pohtia kaikkea, mitä en ole vielä tehnyt. Tässä on ollut viime päivinä vähän muuta, perhehuolia ja sitä kautta matkoja Pohjanmaalle. Nuo asiat tietysti myös vievät ajatukset pois vaaleista, ja toisaalta Pohjanmaalla sitä käännytystyötä vasta olisikin...

Kaupungissa on nyt vuoden alussa tapahtunut niin kummia, että en oikein ole enää varma, mikä käsi kehtoa oikein keinuttaa. Liikuntamaksut nousivat, rakennusprojekteja tehdään vaikka turhaan (aivan kuin rahaa tulvisi ovista ja ikkunoista), koulutoimelta aletaan periä vuokraa kulttuurista seinillä (todellinen kulttuuripääkaupunki) ja bussilippujen hintoja korotetaan ja ihmetellään samalla käyttäjämäärien laskua. Nyt viimeisenä lannistavana iskuna oli kyllä tuo ylioppilasteatterin kiinteistön laittaminen myyntilistalle. Joku on valmis tekemään Turussa pyyteetöntä työtä halvalla niin eiköhän siitäkin sovi rangaista. Epävarmuutta ja -reiluutta jaetaan tasaisesti kaikille.

Pakko vielä näin loppuun kommentoida kommentteja, että miksi vihreitä pidetään oikeistolaisina. Ainakin täällä Turussa he tuntuvat aina liittoutuvan oikeiston kanssa, käyvän samoissa ryhmäkokouksissa ja istuvan lautakuntapöytien oikealla puolella. Enää en ole aivan varma, että ovatko vihreät edes kestävän kehityksen kannalla, kun menivät innoissaan mukaan juuri remontoitujen toimistotilojen purkuun ja uuden rakentamiseen. Ei ainakaan minusta kovin kestävää... No joo, lopetan tämän keskustelun tähän ja toivon, että joskus Turussakin vihreät ja vasemmisto voisivat istua pöydän samalla puolen.

Väliaikaista kaikki on vaan…

2007-01-11T08:27:00.000+02:00

Näinhän sanoi jo lauluntekijäkin aikanaan ja lauseen tuntuu ottaneen omakseen myös elinkeinoelämä.

Laman jälkeen Suomea lähdettiin rakentamaan uuteen talouskasvuun keinolla millä hyvänsä. Tuolloin tuntui järkevältä heikentää työehtosopimuksia, jotta yrityselämä sai tarvittavaa joustavuutta. Suomi lähti uuteen kasvuun, ja tänään suomalaisten varallisuus on suurempaa kuin koskaan. Vaan kenelle tämä varallisuus on kertynyt?

Elinkeinoelämä vaatii edelleen kolmikannan heikentämistä, taloudellinen kasvu menee jatkuvasti työntekijöiden aseman edelle ja talouskasvun tavoittelu ihmisen edelle. Taisi huumassa unohtua, että työntekijä onkin ihminen.

Ihminen haluaa suunnitella tulevaisuuttaan. Yksi haaveilee eläkepäivistä, yksi perheestä ja yksi siitä, että pystyy lähtemään lomalle perheensä kanssa ensi kesänä. Tulevaisuuden suunnitteluun tuntuu nykyään kuitenkin vain harvalla olevan mahdollisuus.

Elinkeinoelämä olettaa työntekijän olevan kone, joka voidaan vaihtaa uuteen sen rikkoutuessa. Näin ei kuitenkaan ole. Tulevaisuuden työvoimapulasta puhutaan, ja sitä todennäköisempää se on, mitä heikommin työntekijät voivat.

Talouskasvun aikaan pitää olla valmis panostamaan työntekijöihin, tarjoamaan heille turvaa huomiselle. Elämä ei ole väliaikaisuudesta toiseen hyppimistä vaan pitkäjänteistä kehittämistyötä, jota lyhyet projektit syövät ja epävarmuus huomisen rahoituksesta heikentää elämän mahdollisuuksia.

Nyt on aika herätä, jotta meillä olisi työntekijöitä huomennakin ja jotta tämä yhteiskunta ylipäänsä huomennakin pyörii. Ei kaikki voi olla väliaikaista, eivät varsinkaan työsuhteet.

Artikkeli julkaistu turkulaisessa 10.1.2007

Voima, joka pysäyttää liikkeen

2007-01-05T11:32:00.000+02:00

Kirjoitin joskus artikkelin voimasta, joka turkulaisia liikuttaa eli liikuntalautakunnasta. Nyt tuo voima tuntuu hiipuneen.

Kuka puhui työikäisten liikkumattomuudesta, kuka puhui ylipainon aiheuttamista lisääntyvistä terveyskuluista, kuka puhui nuorten passiivisuudesta? Joku ehkä puhui, vaan kukaan ei tainnut olla kuulemassa. Kaupunki nosti vuoden alusta roimasti liikuntapaikkamaksuja. Muun muassa kuntosalille meno maksaa nyt tuplat aiempaan, hinta nousi 2,5 eurosta viiteen. Ja vastustuksesta huolimatta myös opiskelijoiden ja työttömien maksut tuplattiin.

Olen aiemmin tässä blogissa ihmetellyt kulttuuripääkaupunkihankkeeseen suunnattuja rahoja. Hyvä asia ehkä, vaan harmillisen vähäpätöinen tavalliselle turkulaiselle. Harva perheenäiti, työtön, opiskelija, duunari tai pätkätyöläinen on valmis panostamaan oopperalippuun. Kuntosalille tai uimaan joku saattaisikin mennä, mutta nyt hinnat alkavat olla jo niin korkeat, että hirvittää. Ja liikunta kuitenkin tekisi hyvää myös yhteiskunnalle; työkyvyn, terveyden ja jaksamisen lisääntymisenä.

Turun budjetti joutui tänä vuonna todelliselle kaalikeitolle, useat hallintokunnat pitivät kiinni dietistä, useat joutuivat taipumaan tai jotkut eivät välittäneet kaalikeiton mausta lainkaan vaan kaipasivat lihaa. Liikuntatoimi piti kiinni siitä, että budjetti ei kasva, ja tämä näkyy suoraan kuntalaisille tarjottavissa palveluissa. Tulevaisuudessa turkulaisille on tarjolla yhä enemmän korkeakulttuuripalveluja (mutta muun muassa populistinen Kylämäen maalaismiljöö on lakkauttamisuhan alla). Liikuntapalvelut taas vedetään minimiin ja toivotaan, että yksityinen sektori järjestää sitä riittävästi. Hinnalla millä hyvänsä. Ne käyttää, joilla on varaa.

Ennaltaehkäisy ei ole päivän sana Turussa, enkä tiedä onko se muuallakaan. On vaikea havaita syy-seuraus -suhteita, ennakoida tulevaisuutta. Tosiasia kuitenkin on, että nämäkin laskut tulee joskus maksettavaksi. Kalliisti.

Kahden kerroksen väkeä

2006-12-29T12:06:00.000+02:00

Tiedän, ettei asioihin ja kunnallisiin päätöksiin pitäisi suhtautua tunteella ja intohimolla, mutta pisti taas raivostuttamaan. Kaupunginhallitus teki päätöksen, jossa ruotsinkieliselle koululle tehdään lisätiloja 600 000 eurolla. No, summahan on varsin kohtuullinen ja pakkohan niitä tiloja on tehdä, kun Kaarina ei suostu omaa koulua rakentamaan. Tämän kestän.

Se, mikä pisti vihaksi, on vaihtoehto 2, jolla myös oltaisiin saatu tiloja ruotsinkielisille oppilaille. Tuon vaihtoehdon hinnaksi olisi tullut 30 000 euroa ja koulutoimen vuokra tilalaitokselle jäänyt huomattavasti edellistä pienemmäksi, vuosittain. Elon laskuopin mukaan kertarysäyksellä pistetään 570 000 euroa taivaan tuliin ja vuosittain vielä suurempia vuokramenoja. Vaihtoehto kahden tilat on remontoitu pari vuotta sitten ammattikorkeakoulun tarpeisiin.

Syitä miksi päädyttiin ensimmäiseen vaihtoehtoon on:
- ei tarvitse kävellä rappusia (1.vaihtoehto oven tasalla, toinen kaksi kerrosta ylempänä)
- luokkatilat ovat liian suuret (tosiaan, tästäkin voidaan siis valittaa)
- luokissa on lasiseiniä (näin vuorovaikutus ja kanssakäymisvaikutteisena aikana tämäkin voi siis ongelma, vaikka uusiin kouluihin juuri näin tehdään)
- aulatilat ovat pienet (välitunnit pitäisi minun käsittääkseni viettää ulkona)
- aulatiloissa ei ole tilaa takeille (kuka yläkoululaisista enää jättää takkiaan aulaan, kun varkaita on liikkeellä? Ja jos luokkatilat ovat liian suuret, voisiko naulakot laittaa sinne?)

Itse kävin aikanani (noin 15 vuotta sitten) täällä Turussa koulua, jossa oli ulkohuussit ja koulurakennusten välillä matkaa noin 2 kilometriä. Olin tuolloin ala-asteella, oli lama, eikä elämä niin kauheaa ainakaan oppilaan mielestä ollut. Nuo edelliset kommentit suluissa taas ovat opettajan suusta.

Näin ne vuodet vierii ja ajat muuttuu, mutta typerien päätösten aika ei tunnu koskaan olevan ohi...

Sammutetaan valot Aurajoesta ja vähennetään lastensuojelutoimenpiteitä, mutta älkööt koskaan kyseenalaistako "kivamman" paremmuutta.

Rauhallista Joulua!

2006-12-24T16:04:00.000+02:00

Toivotan kaikille oikein hyvää joulua täältä Pohjanmaan lakeuksilta!

Nyt on aika rauhoittua ja rentoutua.
Turinoitani jatkan sitten kun taas herään tästä joulu-unesta.

Kuva: Christof Wittwer, openphoto.net

Kuinka painavaksi käy taakkamme

2006-11-30T14:54:00.000+02:00

Luin lehdestä, että turkulaisen työssäkäyvän elatustaakka oli vuonna 2004 1,32 eli jokaista sataa työssäkäyvää kohti on 132 työtöntä tai työvoiman ulkopuolella olevaa. Tämä siis vuonna 2004. Mietin, että mikä huoltosuhde tulee olemaan vuonna 2010, kun suuret ikäluokat alkavat siirtyä eläkkeelle?

Tällä hetkellä tehdään kaupungille seuraavan vuoden budjettia. Näyttäisi siltä, että sosiaali- ja opetuspalveluista joudutaan karsimaan, jotta saadaan terveyspalvelut hoidettua. Turkulaiset vanhenevat vääjäämättä ja terveyspalveluiden tarve tulee kasvamaan vuosi vuodelta. Mahtaakohan tämä tarkoittaa, että tulemme myös vuosi vuodelta supistamaan sosiaali- ja opetuspalveluita? Mitenköhän tämä Turku pyörii vuonna 2010?

Nyt näyttää ikävästi siltä, että samalla kun meidän nuorien turkulaisten elatustaakka kasvaa, supistetaan meitä nuoria tukevia palveluita. Onko niin, että vuonna 2010 lastenhoito ja ennaltaehkäisevä sosiaalityö ovat pyyhitty pois kaupunkilaisille tarjottavien palveluiden listalta? Peruskouluissa opetusta on vain sen verran, että lapset saavat juuri ja juuri opetusvelvollisuutensa täyteen, turkulaiset lukiolaiset ovat pakotettuja käymään lukiota neljä vuotta supistetun kurssitarjonnan vuoksi. Entä kun aletaan vähentämään nuorten liikuntamahdollisuuksia muun muassa liikuntapaikkamaksuja perimällä. Millaisessa kunnossa ovat lapset silloin, kun heidän pitäisi siirtyä työelämään? Kuinka paljon tulevat terveydenhoitokulut silloin olemaan. Nämä kaikki tulevat tekemään minun sukupolveni taakan todella painavaksi.

Kyse ei ole mistään sukupolvien välisestä taistelusta vaan kyse on yhtälöstä, jonka ratkaisemiseen toivoisin ryhdyttävän jo nyt. Minun sukupolvestani on huolehdittu hyvin, kiitos suurille ikäluokille, joiden vanhenemisesta minä haluan osaltani huolehtia. Kysymykseksi nouseekin, että kuinka minä pystyn huolehtimaan sekä omista vanhemmistani että omista lapsistani jos turvaverkko nyt puretaan?

En haluaisi olla pessimisti, mutta tilanne näyttää mahdottomalta. Aina on helpompi ajatella taloutta vain vuodella eteenpäin, mutta nyt pitäisi suunnitella rahat myös tuleville vuosille. Kaupungilla on haastavat ajat käsissään, jotta me kaupunkilaiset pystymme hoitamaan kunniallisesti sekä vanhentuvan väestömme että niistä tulevaisuudessa huolehtivan nuorison. Taitaa olla ihmeiden aika. Toivon vain, että nyt ei unohdettaisi meitä pienempiäkin sukupolvia, meitä, jotka haluamme huolehtia aikanamme teistä, meitä suuremmasta ikäpolvesta.

Julkaistu Turkulaisessa 23.11.2006

Lumikki ja seitsemän kääpiötä

2006-11-23T11:28:00.000+02:00

Olen tässä viime aikoina miettinyt aika paljon tuota kunta- ja palvelurakenneuudistusta täällä Turun seudulla. Paras-hanke edellyttää yhteistyötä ja toimenpidesuunnitelmaan Turun ja ympäröivien seitsemän kunnan kesken.

Paras -hanketta ajatellaan usein pienten kuntien pelastajaksi, mutta täällä Turussa tuntuu, että sitä ajatellaan keskuskunnan pelastajaksi. Turku on pinta-alaltaan pieni, työpaikkoja on jokaista sataa asukasta kohti 123 ja työttömyysprosentti huomattavasti naapurikuntia suurempi. Tilanne täällä on siis hieman eri kuin muualla Suomessa. Täällä keskuskunta kerää sosiaalitoimiston asiakkaat, vuokralaiset, koulutuksen kustannukset ja suurimman osan vanhusväestöstäkin sekä tietenkin tekee investoinnit koko alueen elinkeinoelämän eteen ympäröivien kuntien kuoriessa kermat päältä. Tai tältä se ainakin tuntuu.

Mutta mutta, tilanne ei ole aivan näin mustavalkoinen. On Turussa tehty paljon väärinkin. Ei Turku ole hallinnoltaan notkein, se ei ole järjestänyt palveluitaan tehokkaasti eikä se varsinkaan ole ollut kovin hyvä työnantaja. Kuntien välisiin neuvotteluihin se on kuitenkin lähtenyt periaatteella, että kaikkien pitää sulautua Turkuun.

Itse näkisin, että neuvottelut olisi pitänyt aloittaa käymällä läpi Turun ja ympäristökuntien käytännöt niin palvelutuotannossa, koulutuksessa, henkilöstöasioissa kuin teknisilläkin sektoreilla. Tämän jälkeen olisi tehty vertailu, että mikä toimii missäkin. Ja kun tämä vertailu olisi tehty, kaikkien olisi pitänyt niellä ylpeytensä ja olla tyytyväisiä, että jossain ollaan ehkä osattu tehdä asioita paremmin kuin omassa kunnassa. Ja se parhain ja tehokkain tapa tulisi ottaa käyttöön jos ja kun aletaan palvelurakenteita ja kuntarajoja muuttamaan.

Kunta ei ole mikään yhden ihmisen luomus, jonka kaikista käytännöistä pitäisi pitää kynsin hampain kiinni. Kunta on elävä, toimiva ja ajan mittaan kehittyvä (tai taantuva) elin, jota pitäisi pystyä tarkastelemaan kriittisesti, myös sisältäpäin. Näin päästäisiin paljon pidemmälle myös neuvotteluissa.

Ja se mitä puhutaan 20 000 asukkaan kokonaisuuksista parhaina tuottajina voidaan unohtaa, sillä 20 000 asukkaan kunnilla ei voida tehdä investointeja, pyörittää ammatillisia koulutuksia eikä osallistua kansalliseen eikä kansainväliseen kilpailuun elinkeinoelämästä, työpaikoista, työvoimasta ja toimivasta yhdyskuntarakenteesta.

Mielikuvia ja nimiä

2006-11-07T12:56:00.000+02:00

Kylän opettajakin soitteli...
Eikö näin aina aloita erään lehden eräs kolumnisti? No, näin kävi joka tapauksessa minulle. Opettajan asia vain oli kovin erikoinen. Kyseli, että tiedänkö poliitikkojen lempi- /pilkkanimiä. Pisti miettimään. Ainahan noita viljellään, kun tutussa porukassa kerrotaan juttuja, mutta mikään niistä ei taida olla oikein todellinen.

Yhdestä kerrotaan juttuja kultaketjujen ja rintakarvojen mukaan, yhdestä, joka ottaa päiväunia kokousten kesken ja on ensimmäisenä paikalla kun ruokaa tarjotaan. Yksi on porukan Il Corleoni, yksi 70-luvun aikuisviihdetähti, mutta nämä on näitä, juttuja. Kunnollisia julkisia nimityksiä ei tullut mieleen.

Kysymys kyllä herätti siinä mielessä, että jos minusta, näin ehdokkuuden kautta, tulee julkista riistaa niin varmasti tulen myös saamaan liikanimiä, tai ehkä olen jo saanut. Tulenko koskaan tietämään näitä? Entä haluanko edes tietää? Entä pitäisikö nimistä loukkaantua vai olla vain tyytyväinen, että on liikuttanut jotakuta niin paljon, että hän on halunnut jopa antaa minulle kannuksen?

Kampanjan graafinen ilme alkaa olla valmis. Sekin saattaa herättää ajatuksia. Tai näin ainakin toivottavasti. Ehkä se tulee julkiseksi jo tänä iltana nettisivuillani eli www.piiaelo.net
Kommentoikaa ihmeessä. Blogin kirjoittelukin on vähän jäänyt, kun on pitänyt tuota kampanjaa suunnitella. Aikaa on vielä, mutta pyörän pitää pyöriä, jotta tulos olisi toivotunlainen eli eduskuntaan saadaan eloa ;).

Niin ja jos noita nimityksiä tulee jollekulle mieleen niin kertokaa myös minulle! Välitän sitten edelleen ne kylän opettajalle. Tai tiedä vaikka hänkin palstaa lukisi...

Mahdollisuus valita - mahdollisuus vaikuttaa

2006-10-23T12:26:00.000+03:00

Hienoa, vihdoinkin joku Vihreä tarttuu syöttiini. Kyllä se kestikin.

Harmi vain, että hän ei lähtenyt kommentoimaan, kuinka saadaan massat todella välittämään ympäristöstä, jos massat voivat huonosti? Ja jos nyt vedotaan siihen, että massat ovat flooraa ja faunaa niin eipä tässä ole enää sen jälkeen järkeä käydä tätä keskustelua.

Me ihmiset olemme tehneet valintoja, oikeita ja vääriä, nämä väärät valinnat ovat saattaneet lisätä omaa hyvinvointiamme tuhoamalla ympäristöämme. Tätä ei kuitenkaan saa pysäytettyä vain sanomalla, että nyt riittää ja käskemällä ihmisten luopua omastaan. Muutos tapahtuu siitä, että yhä useampi ihminen voi hyvin, jolloin hyvinvointi tuo mahdollisuuden valintaan. Valintaa ei tapahdu jos ei ole vaihtoehtoja.

Itselläni on ollut mahdollisuus etsiä vaihtoehtoja. Olen ollut kymmenen vuotta kasvissyöjä, olen seurannut boikottilistoja, tehnyt tietoisia ostopäätöksiä ja yrittänyt elää siten, etten turhaa rasittaisi ympäristöämme. Minulle ei kuitenkaan juolahtaisi pieneen mieleenkään ajatella, että joku joka kamppailee päivittäin ruokkiakseen lapsensa, miettisi, onko tuote eettisesti reilu.

Kyllä ympäristön hyvinvointi nykymaailmassa lähtee siitä, että ihmiset voivat hyvin ja heillä on mahdollisuus valita ja vaikuttaa.

Miten tätä yhteiskuntaa oikein rakennettaan?

2006-10-19T11:14:00.000+03:00

Totuus tuli eilen uutisissa. Finnair haluaa luoda 500 uutta työpaikkaa, ehdoilla millä tahansa. Näin totesi tosiaan Finnairin edustaja eilen uutisissa, että kyse on pelkästään työllisyydestä. Toinen edustaja totesi, että lakko päättyy pian, sillä suomalainen yhteiskunta kestää lakkoa huonommin kuin Finnair.

Kuinka alas voidaan ajaa työntekijöiden oikeudet vain työpaikkoja lisätäksemme? Finnair on tunnettu suomalainen yritys, Suomi on (tai oli) tunnettu reiluista työmarkkinoistaan, mutta nyt on Finnairin yhteiskuntavastuu unohtunut. Markkinat vie ja työntekijöille ei jää kuin vikinä. Vikinä jää myös Suomen valtiolle, jos Finnairin suhtautuminen on tuollaista. Tottahan se on, että lentoliikennettä tarvitaan, toisaalta tarvittiinhan lääkäreitäkin.

Tähänkö ollaan tosiaan tultu? Työntekijällä ei ole oikeuksia, työntekijä voi ainoastaan kiittää pyyteettömästi työnantajaansa siitä, että hänellä ylipäänsä on työpaikka. Kohta meillä elellään amerikan malliin, jokainen pitäköön huolen omistaan ja sosiaalisten ongelmien kasvaessa hankkikoon aseen puolustaakseen perhettään.

No, toivottavasti ei ihan tuohon tarvitse mennä, mutta hurjalta vaikuttaa.

Nyt jos koskaan on aika palata niiden perusasioiden eteen, että miten tämä yhteiskunta pysyy pystyssä, miten se pidetään turvallisena ja miten yksittäinen ihminen selviää omasta elämästään. Markkinoiden kiristyessä ei pidä kireyttä siirtää yksittäisen työntekijän reppuun vaan yritysten on oltava mukana reilun työelämän pelisääntöjen noudattamisessa.

Kuva: wikipedia

Voi Venäjä!

2006-10-09T18:29:00.000+03:00

Venäjä on kiehtova, Venäjä on ihmeellinen, erilainen, yllätävä ja toisaalta niin ennalta arvattava.

Tein graduni aikanaan Venäjän hallinnon autoritarisoitumisesta Putinin aikana. Graduni arvostelussa todettiin, että aihe oli mielenkiintoinen, mittarit hyviä ja kuvaavia, mutta tulos yllätyksetön. Niin. Mitäköhän professori odotti, että olisin saanut tulokseksi? Venäjällä demokratia on lisääntynyt Putinin aikana?

Graduni taustatutkimusta tehdessä kävi selväksi, että Venäjä ei ole suuntaamassa kohti demokratiaa. Putinin aikana useita vaalilakeja on muutettu siten, että kansan äänen ei ole mahdollista tulla julki vaaleissa. Muun muassa kaikki uskontoon, etnisyyteen tai alueellisuuteen perustuvat puolueet on kielletty ja ehdokkaiden asettaminen vaaleihin on tehty erittäin vaikeaksi.

Vaaleissa Putinin vastustajien vaalitilaisuuksia sabotoitiin, vaalilipukkeita ei annettu kaikille kansalaisille ja vaalituloksia sabotoitiin. Nämä räikyvimpiä esimerkkejä vaalirauhan rikkomisesta, valtion puolelta.

Minä saan tehdä tieteellistä ja julkista tutkimusta venäläisestä demokratiasta, sanoa julki tulokseni. Venäjällä sellainen on rangaistava teko. Venäjällä hallituksen arvostelusta saa elinikäisen tuomion, tuomion, joka realisoitui tänä viikonloppuna. Anna Politkovskaja murhattiin kotiovelleen.

Eloa eduskuntaan!

2006-09-27T12:05:00.000+03:00

Nyt se sitten on totta eli Varsinais-Suomen jäsenäänestyksessä puoluetoverit asettivat minut ehdolle vaaleihin sijalla 10. Kiitos luottamuksesta!

On aika kääriä hihat jos mielii toteuttaa otsikon.

Kaikki tuki ja apu on tarpeen, tule siis mukaan tukiryhmään! Ilmoittautua voi Mintulle osoitteeseen mmojan at utu.fi tai minulle suoraan piia.elo at turku.fi tai 040 571 20 76.

Seuraava tapaaminen on torstaina 5.10. kello 17 Turun Työväentalolla os. Eerikinkatu 30, 3.krs. Tervetuloa suunnittelemaan reipasta ja raikasta kampanjaa!

Vihreää hyvinvointia

2006-09-24T13:28:00.000+03:00

Mietin tuossa, että mitä on vihreä sosialidemokratia, mitä se merkitsee minulle, että olen ennen kaikkea sosialidemokraatti enkä vihreä. Itse pidän erikoisena, että joku edes tällaista kysyy, mutta toki se on ymmärrettävää kun nostan näitä ympäristöarvoja aina voimakkaasti esille.

Olen tässä katsellut vihreitten luottamushenkilöiden päätöksentekoa kotikaupungissani ja hämmästynyt, että miten he ovat saaneet leimakseen vihreyden pariksi punaisen. Useimmissa lautakunnissa vihreät ovat vaa'ankieli asemassa ja kaikissa niissä he myös istuvat pöydän oikealla puolella.

Puheet ja ihannoinnit, joita nuorten keskuudessa tapaa, joissa vihreät ovat heikompaa puolustavia ja sosiaalista hyvää etsiviä hyvinvoinnin puolustajia ovat kyllä kaukana varsinaisesta poliittisesta päätöksenteosta. Siitä nyt hyvänä esimerkkinä vaikka tapahtumat liikuntalautakunnassa (joista avaudun myöhemmin).

Minulle on selkeää, että olen ennen kaikkea sosialidemokraatti, heikoimpien puolestapuhuja ja hyvinvointivaltion saavutuksia ihannoiva. Ihmisen pienet teot lähtevät arjen mahdollisuuksista, köyhyysrajan alapuolella elävän on vaikea kuvitella ostavansa luomua kun ulkomailta tuotettua saa puolet halvemmalla. Ja tämä pitää ymmärtää. Maailma on kokonaisuus ja sitä pystyy muuttamaan sen kaikkia osia muuttamalla.

Alla vielä muutamia ajatuksiani vihreästä sosialidemokratiasta. Tänään päättyy jäsenäänestys. Jos pääsen Varsinais-Suomen sosialidemokraattien listalle tulevat ainakin nämä ajatukset näkymään kampanjassani. Pitäkää peukkuja!

Ongelma:

Maailma on nähtävä kokonaisuutena, jossa ihmiset ja ympäristö elävät rinta rinnan. Jotta ihmiset voivat voida hyvin, on myös ympäristön voitava hyvin. Sosialidemokraattinen näkökulma vihreyteen on, että samalla kun pidämme huolta haavoittuvasta ympäristöstä pidämme huolta myös heikoimmista ihmisistä, jotka kärsivät rikkaiden hyväksikäytöstä.

Maailman köyhimmät maat joutuvat kärsimään luonnonkatastrofeista ja ilmaston lämpenemisestä rikkaiden maiden käyttäessä säästelemättä luonnon hupenevia varoja. Köyhimmät ja huono-osaisimmat joutuvat kärsimään rikkaiden vallan- ja rahanhimosta. Tuotantolaitokset tavoittelevat yhä suurempia voittoja osakkeenomistajilleen, maat yhä kulutuskeskeisempää elämää kansalaisilleen samalla kun työtekijät irtisanotaan ja maailman toisessa kolkassa kärsitään nälkää.

Mitä on tehtävä:

Suomen on aktiivisesti ryhdyttävä tukemaan vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittelyä. Enää ei voida keskittyä vain miettimään lisäydinvoiman rakentamista tai öljyriippuvuutta Venäjästä. On alettava toimia vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittelyssä, jotta tulevaisuudessa niin Suomi kuin maailman heikko-osaisetkin maat pystyisivät tuottamaan energiaa ympäristöystävällisesti, edullisesti ja ilman fossiilisia polttoaineita.

Ongelma:

Itämeri saastuu ja Suomen rannikot muuttuvat elinkelvottomiksi. Samalla loppuvat elinkeinot kuten maatalous, kalastus ja satamateollisuus. Suurimmat syyt Itämeren kauhistuttavaan tilaan ovat maatalous, aiempi telakkateollisuus ja logistiikka, ennen kaikkea öljyturmat.

Mitä on tehtävä:

Maataloustuet on saatava julkisiksi ja ne on suunnattava ennen kaikkea ympäristöystävälliseen tuotantoon. Maataloustukien käytön valvontaa on tiukennettava, jotta valtion rahat eivät mene jo ennestään pullottaviin taskuihin vaan oikeasti ympäristöystävällisen ruuan tuottamiseen. Maanviljelyä ei pidä Suomessa ajaa alas vaan lähiruuasta on tehtävä todellinen vaihtoehto kaikille suomalaisille, myös vähävaraisille.

Telakkateollisuus on yksi Suomen tärkeimmistä teollisuudenaloista nyt ja tulevaisuudessa, sillä Suomi pystyy kilpailemaan ammattitaidolla ja osaamisella eikä sen pidä kilpailla veroilla ja halpatyövoimalla. Telakkateollisuuden aiheuttamat ympäristövahingot kohdistuvat kuitenkin alueellisesti eikä yksittäisillä kunnilla ole mahdollisuuksia puuttua ongelmiin riittävällä panostuksella. Valtion tulisikin aktiivisesti panostaa ruoppausmassojen käsittelyyn siten, että Itämeri saataisiin mitä pikimmiten puhdistettua tinayhdisteistä, tätä vastuuta ei pidä sysätä kunnille.

Itämeren alueen yhteistyö ei edelleenkään ole saumatonta vaan Venäjä on useimmiten jätetty tai jäänyt neuvottelujen ulkopuolelle. Muut Itämeren maat ovat jo kieltäneet yksirunkoisten alusten käytön öljykuljetuksissa, mutta Venäjälle nämä alukset kuitenkin saavat vielä mennä. Itämeri on kuitenkin meidän yhteinen, joten Itämeren alueen tulisi voimakkaasti painostaa Venäjää yksirunkoisten alusten kieltämiseksi. Tähän liittyy myös energiariippumaattomuus ja lähiruoka, jotka vähentävät logistiikkaa.

Käsillä tekemisestä

2006-09-11T10:43:00.000+03:00

Olen syntynyt sukuun, jossa kaikki osaavat tehdä asioita käsillään. Kotonamme on saattanut jalkalista olla irti monta vuotta tai kaapinovi rempallaan, mutta se ei ole johtunut siitä, etteikö sitä olisi osattu korjata, se ei vaan ole osunut oikealla hetkellä silmään. Meillä on remontoitu, korjattu, parannettu ja rakennettu. Mitään ei ole koskaan viety korjattavaksi saati kysytty joltain neuvoa. Tämä tietysti johtuu siitä, että sekä isäni, veljeni että setäni ovat rakentajia, myös isoisoisäni ja isoisäni olivat kirvesmiehiä. Ja, kuten sanonta kuuluu "suutarin lapsilla ei ole kenkiä", ainakaan siinä mielessä, että en osaa tehdä käsilläni mitään. Yritän kovasti, mutta tulokset ovat heikot...

Kotoa menin opiskelemaan akateemista koulutusta, toisin kuin kaikki muut suvussani. Isäni tuli aina miljoonine työkaluineen korjaamaan ja laittamaan jos jotain olin paitsi. Auton hän opetti itse huoltamaan, kaiken muun suhteen olen aivan avuton. Myös mieheni on lukenut, ei tehnyt käsillään. Hänen kunniakseen on kuitenkin mainittava halu oppia. Hän on kantapään kautta oppinut huoltamaan kaikki urheiluvälineensä (joita ei ole vähän...), mutta remontoinnit jätämme edelleen isälleni.

Aloitimme mökkiprojektin isäni kanssa. Meillä on siis tontti, jossa tulevaisuudessa on toivottavasti myös mökki. Ilman isääni tuo projekti tuskin koskaan valmistuu. Hän ehdottaa, että voisimme mieheni kanssa mennä tekemään maapohjatutkimusta (mitä??), aloittaa kaivon kaivuun (siis miten?) ja muita jännittäviä projekteja. Eipä tainnut isäni tietää, keiden kanssa leikkiin lähti. Eilen saimme kuitenkin tonttia vähän siivottua (siivoamisen osaamme oikein hyvin, olemme jopa kuuluja siitä) ja tänään paikat kolottavat. Toivon, että tuo joskus valmistuu.

Ystäväni suunnittelevat ompelukerhon perustamista. Minulle ei ihan selvinnyt, että onko se vain juorukerho vai aiotaanko siellä tehdäkin jotain. Joka tapauksessa minusta se on hieno idea. Itse olen aina pitänyt käsitöiden tekemisestä, olen vain aina ollut melko huono siinä. Persjalkaisena olen oppinut housuni lyhentämään ja joskus olen koirallemme jumpperin kutonut, mutta siihen se on jäänyt. Saas nähdä, alkaako nyt syntyä luomuksia...

Olen miettynyt, että mistä johtuu tämä vähäinen käsillään tekeminen? Ovatko tekosyymme, että kaupasta saa "parempaa" halvemmalla ja helpommin, aina on kiire, ei jaksa pitkän päivän jälkeen, ei osaa vai mikä. Olemmeko menettämässä luomisen taidon ja ennen kaikkea, millaisia ihmisiä sitten olemme, kun emme pysty itseämme vaatettamaan, ruokkimaan, pitämään lämpimänä tai rakentamaan majaa?

Mitä enemmän olen ja katselen, sitä enemmän kunnioitan ihmisiä, jotka osaavat tehdä käsillään jotain. Harmittaa, etten tajunnut tätä ajoissa, vaikka toisaalta, eihän koskaan ole liian myöhäistä...

Nettisivut avattu jälleen

2006-09-06T23:07:00.000+03:00

Sain tänään uudelleen lämmitettyä nettisivuni. Minusta siis lisää osoitteessa www.sdpturku.net/elo

Saaristomeri

2006-09-04T10:36:00.000+03:00

Viime viikolla oli ensimmäinen V-S:n Sosialidemokraattisen ympäristöryhmän seminaareista. Omasta mielestäni miniseminaari Saaristomeren tilasta oli erittäin onnistunut. Ihmisiä olisi toki saanut olla enemmän, mutta keskustelu oli sitäkin vilkkaampaa eli laatu korvasi määrän ;). Sen jälkeen kun kesä on arvottu, että uskaltaako levän joukkoon mennä uimaan vai ei, niin tuntui ihmisiä tuo Saaristomeren tilanne askarruttavan.

Ja suurin saastuttajakin löytyi, maanviljely eli me ihmiset, luonnollisesti. WWF:n alustaja oli sitä mieltä, että valtion korvaus menetetyistä EU-tuista maanviljelijöille oli kesän parhaita päätöksiä. Sinänsä mielenkiintoista. Se, että valtio maksaa viljelijöille voi oikeasti parantaa ympäristöä...

Asiassa on kaksi puolta, se mitä WWF:n edustaja haki, että jos viljelijät menettävät tukensa, alkavat he ensimmäiseksi tinkimään pyrkimyksistä ympäristöystävällisempiin tuotantomuotoihin.Vähän sama ilmiö, kuin että opiskelijan on pienestä tulostaan vaikea ostaa luomutomaatteja kun toiset tomaatit ovat pari euroa halvempia kilolta.

Mutta sitten se toinen puoli. Voiko valtio vain myöntää lisää rahaa kaikille viljelijöille loputtomiin, kun tukien julkistaminen on osoittanut osan tuista menevän jo valmiiksi hehtaarien kokoisiin taskuihin, joihin tuet pitää tunkemalla tunkea? Kuinka kauan valtio voi antaa leipää antamatta keppiä? Ja jos nyt on tarjottu porkkanaa niin milloin tulee sen kepin vuoro?

Se, mikä tuli seminaarissa esille, on valvonta. Jotta valtion tuet käytettäisiin oikeasti ympäristöä huomioonottavaan viljelyyn, olisi valvontaa kiristettävä huomattavasti. Ja aika monta valvojaa saataisiinkin palkata sillä rahalla, joka valtiolta kuluu tukiin, jotka eivät tue vaan kartuttaa.

Yksi varsin radikaali vaihtoehto tietenkin olisi maanviljelijöiden tukien lakkauttaminen ja siten tilojen ajaminen konkurssiin kannattamattomina. Tätä ei tietenkään pidä sanoa ääneen, eikä oikeastaan toivoakaan, eikä se toki olisi järkevääkään ympäristön kannalta. Jo nyt lisääntynyt logistiikka saastuttaa Itämerta entisestään. Tuotannon siirtyessä yhä kauemmas itse kuluttajista joudutaan myös tavaraa kuljettaman yhä enemmän ja siten saastuttamaan yhä enemmän. Lopputulos olisi siis taas sama.

Ainoa järkevä ratkaisu, jonka tässä tilanteessa näen on, että lähiruoka ja luomuruoka olisivat yksi ja sama. Suomessa tuotettaisiin vain luonnonmukaisesti viljeltyä ruokaa, joka ei rasittaisi ympäristöä ja samalla säästyttäisiin kuljetuskustannuksilta.

Minua saa haukkua idealistiksi, mutta ilman ihanteita ja suuria suunnitelmia, ei voi saada aikaan muutosta.

Maakunnassa tapahtuu...

2006-08-23T11:35:00.000+03:00

On ollut jännä viikko. Ensin näin presidentin.
Se oli tosi jännää. (kuva Haka Kekäläinen)

Sitten toimin ulkoministerin autonkuljettajana. Sekin oli jännää. Pelotti, että osaanko ajaakaan niin rauhallisesti. Huh. Selvisin ja kriisi Libanonissa ei jää ratkeamatta ainakaan minun takia. Kivi vierähti sydämeltä.

Mutta eilen sitten taas tapahtui jotain ei niin jännää. Valtionyhtiö Fortumilla on meneillään yhteistoimintaneuvottelut. Kaukana siitä on kuitenkin yhteistoiminta, kirjainyhdistelmä yt kun tarkoittaa nykyään jotain aivan muuta. Maakunnista taas irtisanotaan ja siirretään pääkaupunkiseudulle.

Fortum perustelee työpaikkojen siirtoa laadun parantamisella. Mutta onko pääkaupunkiseutu ainoa alue Suomessa, jossa laatua voidaan parantaa? Entäpä jos yhtiö (josta kauppa- ja teollisuusministeriö omistaa 51%) toimisi siten, kuin hallituspolitiikka edellyttää eli pyrkisi pitämään maakunnat elävinä. Mitä järkeä hallituksen on linjata mitään jos sitä ei kuitenkaan noudateta?

Pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovat tavallisten työssäkävijöiden saati lapsiperheiden ulottumattomissa, kaavoitettavaksi sopiva maa alkaa loppua ja infraa on raskasta pyörittää. Miksi lisätä tätä painetta, kun suuressa Suomen maassa olisi tilaa muuallakin?

Alkaa tulla kalliiksi valtiollekin, kun sen täytyy tukien avulla yrittää pitää maakuntia pystyssä.

Ei savua ilman tulta

2006-08-14T10:25:00.000+03:00

Venäläistä savua on tullut Suomeen. Missä tuli? Nyt ainakin palaa Aleksanteri- instituutin sähköpostilistalla. Aleksanteri-instituutti on Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuskeskus, jossa myös allekirjoittanut on suorittanut maisteriopintonsa, ja joka nyt ollaan sulkemassa.

Olen aina ollut hieman Venäjä-hullu. Sattumien kautta, kylläkin. Ei ole Venäjän voittanut niin kielessä, kulttuurissa kuin kaupassa ja yhteistyössä. Näin ajattelin. Todellisuus iski todella vasta valmistuttuani. Suomessa ei Venäjän eikä venäjän osaamista arvosteta. Ei ainakaan siinä määrin, mitä ministeriöt huutavat ja lehdet julistavat. Suomessa on erittäin harvoja paikkoja, joissa oikeasti kaivataan korkeasti koulutettua Venäjän asiantuntijaa. On niin sanotusti tullut paljon melua tyhjästä.

Nyt Aleksanteri-instituuttia ollaan ajamassa alas. Onko se hyvä vai huono? Onko se tarpeellista? Onko se järkevää? Niin, tiedä tuota, mutta oudolta se vaikuttaa.

Onko Venäjällä tulevaisuus? Tulisiko Suomen panostaa Venäjään entistä enemmän vai pystytäänkö tulevaisuudessa hoitamaan asiat suomalaisittain Venäjälläkin? Sen verran olen venäläistä menoa aitiopaikalta seurannut, että suomalaisittain ei Venäjällä pärjää. Kulttuuri on todella vahva ja vanha, ei meidän pidä mennä Venäjälle kertomaan miten asiat pitäisi hoitaa, meillä ei ole sitä oikeutta ja toisaalta, eipä meidän sanomisemme paljon siellä painaisikaan.

Mutta selkeä ristiriita tässä on. Meillä pitäisi olla Venäjä-osaamista, jotta pystyisimme olemaan Venäjän täysipainoinen kumppani. Toisaalta niille harvoille, jotka Venäjää edes jotenkin hallitsevat, ei ole tarjolla töitä. Onko vika kysynnässä vai tarjonnassa? Eikö Suomi osaa käyttää hyväkseen sitä tarjontaa, joka jo on vai eikö Suomella todellakaan ole kykyä ja resursseja tarjota ja kehittää?

Paljon kysymyksiä ilman mitään vastauksia. Itse näkisin, edelleen, että Venäjällä on paljon tarjottavaa Suomelle ja Suomen pitäisi siihen tarttua. Kouluttamalla asiantuntijoita, joille ei löydy koulutusta vastaavaa työtä, on turhaa. Nyt pitäisikin katsoa seuraavalle tasolle. Meillä on Venäjä naapurinamme, meillä on koulutettuja ihmisiä ympäri Suomea, jotka tuntevat naapurimme, se, mitä meillä ei ole, on organisaatioita, jotka käyttäisivät noita resursseja hyödyksi. Enää ei voi syyttää sitä, etteikö olisi ihmisiä, enää voi syyttää enää sitä, ettei ole organisaatioita, jotka olisivat kiinnostuneita kehittämään Venäjä-suhteita. Ja niin kauan, kun tilanne on tämä, en näe järkeä myöskään ylläpitää Venäjään keskittyneitä oppilaitoksia.

P.S. Nyt voi tulta suitsuta päin naamaakin, kun sain kuvani esille, vihdoinkin.

Loman jälkeen

2006-08-02T10:44:00.000+03:00

Elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma on nyt takana. Oli kyllä hienoa lomailla. Hienointa lomassa oli oma elämä. Oli mahtavaa olla vain ystävien kanssa, unohtaa sanomalehdet, mielipidekirjoitukset ja politiikka.

Elämä ystävien kanssa on siitä lokoisaa, että asioista saa olla eri mieltä, mutta niistä asioista ei tarvitse keskustella, ei tarvitse väitellä siitä, pitäisikö perintöveroa nostaa vai poistaa kokonaan. Keskustella voi mieluummin siitä, minkä makuinen siideri on paras ja kuka on mennyt kihloihin, kuka on raskaana ja kuka ollut treffeillä kenenkin kanssa. Parasta siinä, että kolmekymppiä lähestyy on, että saa elää niin monia elämänvaiheita. Toisille tulee ensimmäinen, toisille toinen lapsi, joiden kasvua on hauska seurata. Toiset suunnittelevat häitä ja toiset elävät vielä sitä autuasta rilluttelua. Ja kaiken tämän saa myös ystävänä kokea.

Reissu Kreikkaan oli mahtava. Turkoosi meri, valkoisena hohtavat hiekkarannat, porottava aurinko ja oma rakas. Enempää ei voi lomalta toivoa.

Loppuloma menikin sitten suomalaisissa riennoissa, Ruisrock, DbtL, mökki, mökkibileet, jokilaivat ja takapiha. Nyt onkin sitten uutta tarmoa lähteä syksyn koitoksiin. Ensin jäsenäänestys ja jos siinä hyvin käy niin eduskuntavaalit. Huh. Tarmoa tarvitaankin.

Pölinät täältä jatkuvat, kunhan saan vähän hommiakin tehtyä.

Jalkapalloa

2006-06-21T11:26:00.000+03:00

Jos kerran Suomi voi voittaa Euroviisut ja Turusta tulee kulttuuripääkaupunki niin kaippa se sitten on mahdollista, että myös minä kiinnostun jalkapallosta.

Myönnän, että minulla on syyni, ehkä hieman naiselliset, mutta katsoin eilen jalkapalloa. Ja olen aivan vakuuttunut, että Ruotsi voittaa maailmanmestaruuden! Ruotsalaisten peli NÄYTTÄÄ siltä, että sitä on pakko tulla vielä monta peliä tai kisoissa ei ole mitään järkeä. Sitä paitsi, on muitakin syitä, ruotsalaisten hermot ja itsetunto ovat maailman parhaat. Niillä pääsee täpärissä tilanteissa pitkälle. Kuten me suomalaiset olemme monta kertaa saaneet huomata...

Eilinen peli oli jännä, eikä vähiten siksi, että sitä oli ilo katsella. Niin ja ehkä jännyyttä lisäsi se, että mies on vannoutunut Englannin kannattaja. Englannin peliä ei vain ole niin kiva katsella. Ja on aina mahtavaa olla eri mieltä kuin mies tällaisissa tärkeissä kysymyksissä.

Ehkä jalkapallo ei olekaan niin paha. Ja ehkä, huom. ehkä, voin antaa mieheni katsoa jonkin pelin myös Kreikassa...

Kesäkesäkesäkesäkesä

2006-06-20T10:14:00.000+03:00

Aurajoki virtaa vaan pääni tuntuu käyvän tyhjää. Pakko myöntää, että kesäloma on jo mielessä, eikä työnteko oikein maistu. Aurinkokin paistaa.

Kävin aamulla uimassa, ajattelin välttää ruuhkan, ilmeisesti se on näin helteellä mahdotonta. Mutta hyvä olo tuli kuitenkin. Selkä on vähän jumissa kun piti taas tehdä uusi kukkapenkki meidän "puutarhaan". Pihan ei tarvitse olla suurikaan, mutta jotain pientä askarreltavaa sieltä aina tuntuu löytyvän.

Hieman koiranomistajaa riepoo, kun aina valitetaan koirien pökäleistä. Miksi kukaan ei valita niistä ihmisten jätöksistä? Minä taidan nyt aloittaa. Miksi ihmiset eivät voi korjata pökäleitään metsistä?? Tämä on ehkä pienen ryhmän ongelma, mutta sitäkin suurempi.

Meillä on terrieri, terrierit metsästävät, mutta ennen metsälle lähtöä terrierit naamioituvat, jotta saalis ei niitä huomaisi. Meidän terrieri on löytänyt parhaan naamiointivälineen, nuo ihmisten pökäleet. Koira häviää omille teilleen ja tulee takaisin ruskea viitta selässään. Tulee mieleen, että vieläkö on takuuaika voimassa ja koiran saisi vaihtaa? Näin kävi sunnuntaina, ja oli lähellä ettei koira jäänyt metsään. No, puutarhaletkulla saatiin isoimmat pökäleet pois turkista, mutta haju jäi. On kyllä autuasta olla koiranomistaja!

Hih, kaksi päivää töitä ja sitten koittaa kesäloma. JEE! Ja me lähdetäänkin Kreikkaan, saaristohyppelyä, turkoosia merta, valkeita hiekkarantoja ja hikeä. Voiko lomaa enää paremmin aloittaa?

Hauskaa juhannusta kaikille! Yritän palata blogin ääreen heinäkuussa, jonain päivänä kun aurinko ei killitä niin kuumana.

Kulttuuri voi olla myös pop

2006-05-30T10:51:00.000+03:00

Turku on hieno kaupunki, jota kelpaa esitellä kaikelle kansalle, niin suomalaisille kuin ulkomaalaisille turisteille. Turun kulttuuripääkaupunkihanke on mitä parhain tämän kuvan kiillottamiseen ja esille tuomiseen.

Olen kuitenkin ollut hämilläni siitä tavasta, jolla Turusta ollaan kulttuuripääkaupunkia tekemässä. Turusta ei olla näillä toimin tekemässä kulttuuripääkaupunkia vaan korkeakulttuuripääkaupunkia. Turku on vuosikymmeniä ollut tunnettu erilaisista pop- ja rockkulttuuritapahtumista. Täältä on tullut monia Suomen eturivin taiteilijoita, muotoilijoita ja artisteja. Täällä on panostettu toisaalta popkulttuuriin ja toisaalta vaihtoehtoisiin taidemuotoihin. Nyt muut kulttuurimuodot tuntuvat kuitenkin unohtuneen. Turku halutaan nähdä korkeakulttuurin kehtona, eikä enää pop-kaupunkina.

Miksi kulttuuripääkaupunkihanketta ei lähdetty toteuttamaan omista vahvuuksista käsin? Mittavat panostukset vain harvoille suunnattuun kulttuuriin vaikuttavat vieneen kulttuuria yhä kauemmas ”tavallisilta” turkulaisilta. Bänditiloja ei saada nuorille ja nuorien kulttuuriosaajien ja -opiskelijoiden on vaikea osallistua kulttuuripääkaupunkihankkeeseen. Omia vahvuuksia ei käytetä, ajatellaan, että panostamalla vain oopperaan ja filharmoniseen orkesteriin meistä tulee eurooppalaisia.

Toivoisin Turun olevan suunnannäyttäjä kulttuurin kynnyksen madaltamisessa. Kulttuuri kuuluu kaikille, ei vain niille, joilla on varaa laittaa viikkopalkkansa yhteen lippuun. Olisin kovin ylpeä kotikaupungista, joka tunnettaisiin eurooppalaisena popkulttuurikaupunkina 2011!

Juttu on julkaistu Turkulaisessa 27.5.2006. Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta blogissani ja nyt se tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan Lordin voitettua viisut. (Juttu oli kylläkin lähetetty lehteen jo ennen tätä suurta suomalaista voitonjuhlaa...)

Vastuullista ja avointa politiikkaa

2006-05-30T10:32:00.000+03:00

No nyt se on sitten tehty. Taas. Varsinais-Suomeen on perustettu Sosialidemokraattinen ympäristöryhmä. Eilen oli perustava kokous ja innostusta tuntui riittävän. Hienoa. Ensimmäinen seminaari järjestetään elokuun lopulla ja toivon todella, että saamme lisättyä ihmisten ympäristötietoutta ja sitä kautta pystymme vaikuttamaan tärkeään asiaan eli tulevaisuuteen. Näen sosialidemokraattisen ympäristöpolitiikan tehtäväksi kokonaisvaltaisen ja vastuullisen vaikuttamisen poliittiseen päätöksentekoon.

Ryhmässä on tilaa, joten jos kiinnostaa niin yhteyttä minuun (etunimi.sukunimi@turku.fi).

Ympäristöryhmä sai minut hyvälle tuulelle, mutta hyvä tuuli laantui aamulla. (Mutta aivan muista syistä kuin ryhmästä, josta olen edelleen innostunut. Lisäsin tämän huomion jälkikäteen, väärinkäsitysten välttämiseksi.)

Kohtuullisen uutena tekijänä politiikassa kaikki asiat ei aina ole tuttuja, asiat asioitten takana saattavat olla vielä tuntemattomampia ja kaikkein tuntemattomimpana haluan pitää vanhat toimintatavat. Olen oppinut ajatteluun, että "kysy, jos et jotain tiedä, kyseenalaista jos et ole varma". Tästä kaikki eivät ole samaa mieltä.

Ymmärrän, että politiikkaan kuuluu tietyn tasoinen sopiminen ja sopimuksista kiinni pitäminen, mielestäni se ei kuitenkaan saa viedä pohjaa politiikan läpinäkyvyydeltä ja avoimuudelta. Miksi ihmiset pitävät politiikkaa kähmintänä ja salamyhkäisenä? Siksi, että edes vastuussa olevat ihmiset eivät tiedä kaikkia syitä ja seurauksia eivätkä näin pysty selittämään järjellisesti tehtyjä päätöksiä.

Tulin tänään siihen johtopäätökseen, että suurin virhe, jonka poliitikko voi omassa porukassa tehdä on loukkaantua kyseenalaistamisesta ja kysymisestä. Se vie pohjaa keskustelulta ja saa perustelut vaikuttamaan keksityiltä. Kysymyksistä ei pidä ottaa itseensä vaan ottaa asiat asioina, sitähän politiikka on. Tai ainakin toivon sen olevan. Muutenhan tässä voisi alkaa keskittymään vain omaan elämäänsä ja unohtaa asiat, joilla oikeasti merkitystä.

Maaseudun tulevaisuus

2006-05-19T11:58:00.000+03:00

Tänään tipahtaneessa Lippu-lehdessä oli hieno kolumni maaseudun tulevaisuudesta. Pärä puhui lähinnä luomu- ja lähiruuasta, itse haluaisin nähdä maaseudun muullakin tavoin. Haluaisin nähdä Suomen ja Suomen maatalouden bioenergian vetureina.

En vastusta tiukasti ydinvoiman rakentamista, en kahlitse itseäni työkoneisiin, haluan vain elätellä toiveita jostain muusta. Ja tässä kohtaa pelkään, että olen väärässä puolueessa, pelkään, ettei valtionhoitaja uskalla tarttua riittävällä innolla tulevaisuuteen.

Ikävä tosiasia on, että Suomi ei tule näyttämään tältä kymmenen vuoden päästä. Suomessa ei tule paperitehtaat pyörittämään kaupunkeja, eikä täällä tule olemaan paljon muutakaan perusteollisuutta. Silloin ei auta vaikka olisi kymmenen ydinvoimalaa, mitä niillä pyörittää jos tehtaita ei ole?

Suomen pitää kääntää kelkkaa ja keskittyä uuteen vuosikymmeneen. Suomen vahvuuksia ovat innovatiivisuus, työnteko, vahva moraali ja korruptoimattomuus, sekä rakkaus luontoon. Näitä vahvuuksia pitäisi entisestään kehittää. On surullista, mutta väistämätöntä, että tehtaat valuvat halvemman tuotannon maihin. Me emme niistä pysty kynsin hampain pitämään kiinni, maailma on julma.

Nyt pitäisikin alkaa kehittämään muuta ja tässä ei pidä pelätä maaseudun keskustalaisia. Öljyn suhteen Suomi on aina ollut riippuvainen tuonnista, samoin alkaa olla ydinvoiman suhteen, toisekseen öljyä ja uraania ei riitä loputtomiin. Bioenergian tuottamiseen tarvittavia raaka-aineita tuskin pystytään käyttämään loppuun.

Mitä jos alettaisiin voimakkaasti tukea maatiloja, jotka tuottavat esimerkiksi ruokohelpiä. Mitä väliä jos tilalliset äänestävät Keskustaa? Eikö oleellista kuitenkin ole, että myös meidän lapset pystyvät elämään täällä? Mitä siitä, jos ruokohelpin viljelyn tukeminen mahdollistaa asumaan maaseudulla, eikö monimuotoisuus ole yksi sosialidemokratian perusarvoista?

Nyt ei pidä sotkeutua omaan napanöyhtään vaan ajatella kokonaisuutta. EU antaa rahaa maaseudulle, mahdollistaa elämän haja-asutusalueella, eikö siitä voisi ottaa hyödyn irti? Ei maatilojen tarvitse olla koko ravintoketjun tuottajia Suomessa, jossa aurinko ei paista ja elämä on kurjaa. Maaseutu voi olla uuden energiamuodon tulevaisuus. Maaseudun tulevaisuus voi olla myös Suomen tulevaisuus.

Näen punaista. Ja vihreää.

2006-05-16T10:22:00.000+03:00

Kiikuin ja keikuin aikanaan, kun piti valita se joukkue jossa pelata tätä politiikan peliä. Ratkaisu ei ollut mitenkään yksioikoinen, vaikkakin isäni sanomattakin tiesi mihin joukkueeseen olin liittynyt. Näin punaista ja vihreää, enkä tiennyt kumpaa enemmän. En myöskään tiennyt kuinka punaista.

Tajusin kuitenkin, että vastuullinen politiikka on sitä, mitä haluan tehdä. Tajusin, että luomutomaattia ei kukaan osta niin kauan kuin on varaa vain siihen näkkileipään. Tajusin, että ihmisen oma hätä menee yleensä ympäristön hädän edelle ja parhaiten ympäristöä pystyy auttamaan auttamalla niitä, jotka eniten hätää kokevat.

Kehitysyhteistyö on hyvä esimerkki vastuullisesta ympäristöpolitiikasta. Köyhimmät teollisuusmaat saastuttavat eniten, mutta emme me voi heitä siitä moralisoida. Itse me täällä saastutimme monta kymmentä vuotta saavuttaaksemme tämän elintason, joka meillä on nyt. Sillä, että tuemme näiden ihmisten elämää, että autamme heitä selviämään arjesta, on suurempi vaikutus maapallon tilaan kuin pakotteilla ja moralisoinnilla.

Lähempää taasen vastuullista kokonaisvaltaista politiikka puolusti myös suomalaisten sosiaaliset ongelmat. Työttömyyspäiväraha ja eläke menevät vuokraan ja näkkileipään, ei sen kanssa tule mietittyä eettisesti vastuullisempia tuotteita. Mutta myöskään näitä ihmisiä ei voi siitä syyttää. Oleellista on puuttua heidän ongelmiinsa ja yrittää parantaa heidän mahdollisuuksiaan tehdä valintoja. Vain jos on mahdollisuus valita, voi valita.

Itse olen ollut eettisistä syistä kasvissyöjä kymmenen vuotta. Olen voinut valita kasvissyönnin, koska se on ekologisesti kestävämpi ratkaisu. En olisi voinut valita ilman tiettyjä ympäröiviä hyvinvoinnin takeita, ilman kunnollista yliopistoruokaa, ilman opintotukea, ja ilman tietoa ja kauppoja, jotka tukevat valintaani.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta mahdollistaa monia asioita ja monien valintojen tekeminen on täällä helppoa. Toivoisinkin kaikille mahdollisuuden elää tällaisessa yhteiskunnassa ja toivoisin, että kaikki voisivat tehdä valintoja. Uskon, että useimmat haluavat tehdä töitä vihreämmän ja puhtaamman tulevaisuuden puolesta, kunhan heillä on siihen mahdollisuus.

Olen perustamassa tänne Varsinais-Suomeen sosialidemokraattista ympäristöryhmää. Innokkaita tuntuu riittävän. Lisää tietoa tästä ryhmästä saa osoitteesta: piia.elo(at)turku.fi

Meistä ei riitä

2006-05-09T11:33:00.000+03:00

Viime aikoina poliittista keskustelua on hallinnut tulevaisuuden palveluiden tuottaminen. Kuka ne tuottaa, kuka maksaa, kuinka syvällä olemme, kun vanhempamme kaipaavat apuamme? Huolestuttavaa tässä keskustelussa on ollut, että kukaan ei ole kunnolla tarttunut siihen, miten me nuoremmat sukupolvet pystymme tosiasiassa tätä yhteiskuntaa tulevaisuudessa pyörittämään.

Politiikassa, kuten elämässäkin, on useimmiten kyse rahasta. Ikävä kyllä. Palveluiden tuottamiseen liittyvässä keskustelussa haluaisin kuitenkin kuulla puhuttavan myös siitä, miten me nuoret jaksamme ne hoitaa, miten meitä kohdellaan ja mistä Suomeen riittää väkeä ja varallisuutta hoitamaan palveluita.

Nyt on paljon keskusteltu pätkätyöllisyydestä, ja joku on jopa väittänyt nuorten sitä itse haluavan. Itse ole ollut tuossa suossa jo varsin pitkään, eikä sitä kehua voi. Olisi kiva joskus elää tilanteessa, jossa voisi miettiä vaikka vuoden eteenpäin, miettiä, mitä silloin tekee ja missä ja saako siitä elantonsa. Tällä hetkellä hyvin harva vastavalmistunut tai ylipäänsä työelämässä vasta muutaman vuoden mukana ollut on siinä tilanteessa. Epävarmuudessa ei halua ajatella perheen perustamista, ei tuskailla tulevaisuuden hoitohenkilökunnasta, saati että epävarmuudessa pystyisi ajattelemaan pitkäjänteisesti. Muut työnhakijat tunnetaan uhkana, eikä pystytä ajattelemaan siitä suurta työvoimapulaa, jota eläkeiän kynnyksellä olevat haluavat mediassa viljellä.

Työvoimapula ei tunnu todelliselta siinä vaiheessa kun jokainen päivä on kamppailua omasta työpaikasta, epävarmuutta tulevaisuudesta ja uhkakuvia irtisanomisista ja projektien rahoituksen loppumisesta. Nyt pitäisi kuitenkin alkaa toimia, jotta tämä yhteiskunta pyörisi vielä kymmenenkin vuoden kuluttua.

Poliittisen agendan kiireisiksi asioiksi tulisi oikeasti nostaa työvoiman riittävyys, nuorten jaksaminen, työhyvinvoinnin lisääminen ja tulevaisuuden tekijät. Ei riitä, että niistä linjapuheissa mainitaan, niihin on pikaisesti tartuttava. Tulevaisuus on täällä nopeammin kuin kukaan haluaisi uskoa, ja me nuoret olemme siinä jäämässä jalkoihin.

Vapun jälkeen

2006-05-04T10:11:00.000+03:00

On ollut kovin hiljaista politiikan saralla, ja elämän ylipäänsä.

Viime viikkojen henkilökohtaisesti tärkein tapahtuma on ollut puutarha tai siis meidän takapihan muuttaminen puutarhaksi. Tein suuren perennapenkin, josta toivon tulevan tietenkin koko alueen kaunein (vielä näyttää vain kasalta multaa, josta kasvaa rikkaruohoja). Kesä kuitenkin on kohta täällä ja perennat pääsevät täyteen kukkaansa. Ja puutarhamme siinä samalla.

Olimme koko viime kesän ulkomailla, eikä omasta pihasta tullut kauheasti nautittua, aion nyt ottaa tuon kaiken takaisin. Mikään ei ole rentouttavampaa, kuin tunkea sormensa multaan ja tuhtata kauniiden kukkien kanssa.

On tässä nyt tietenkin muutakin ollut kuin kukkia ja multaa. Oli muun muassa vappu. Vappu oli mukava, meillä oli kahden päivän bileet ja sai kyllä nauraa vatsat kipeiksi. Vapun legendaarisimmaksi nousi kyllä kommentti: "Kuuluu huonosti näin öiseen aikaan" Kai kuuluu kun on luukut kiinni...

Jouduin kuitenkin itse keskittymään vain muiden iloittelun seuraamiseen, sillä piti pysyä työkunnossa. Toisten juottamiset ja juontohommat pitivät pään selvänä.

Harrastin kaikki nuoruusvuoteni voimistelua ja siinä tottui olemaan lavalla muiden arvosteltavana. Ikinä en ole pelännyt nousta lavalle enkä pelännyt esiintymistä. Puhuminen on kuitenkin eri juttu kuin tanssiminen ja voimistelu. Siinä pitää yrittää olla asiallisen hauska, ironinen loukkaamatta ketään, komediallinen vetämättä överiksi. Puhumista ei voi myöskään harjoitella samalla tavalla kuin koreografiaa, aina tulee yllätyksiä ja sanasta sanaan ei voi lapusta lukea. Ja kaikkein tärkeintä juontamisessa lienee tajuta oma asemansa, juontaja on juontaja, ei päätähti.

Alan tosiaan nauttia myös puhumisesta ihmisten edessä, enää ei tarvitse hyppiä ja notkistella, voi vain olla rennosti. Kokemus tuo varmuutta niin kuin se mainoskin sanoo.

Se täytyy kyllä vielä sanoa, että Vihreitten Elina Rantanen puhui kyllä asiaa omassa vappupuheessaan (luin lehdestä). Itse olen huolestuneena seurannut samaa asiaa ja purnannut turkulaisesta kaavoittamisesta. Turku on levittäytymässä saarille ja toisaalta kohti Raisiota. Ihmiset saarille, kaupat Raisioon. Keskusta jää siihen väliin, mutta kaupat eivät. Julkinen liikenne näiden välillä on erittäin heikkoa ja pyörämatkat liian pitkiä. Turusta on tulossa yhdysvaltalainen kaupunki, jossa kaikilla pitää olla auto ja julkisen liikenteen kehittämistä ei pidetä enää tärkeänä. Häviäjinä tässä tulevat olemaan ne, joilla ei ole varaa tai halukkuutta autoon tai kahteen. Oleellista kaupunkisuunnittelussa tulisi kuitenkin olla, että palvelut ovat kaikien saatavilla tasapuolisesti, myös ilman autoa.

Kevättä rinnassa

2006-04-19T16:26:00.000+03:00

Amsterdam oli ihana. Me kuitenkin sitten lähdettiin, vaikka vähän epäilytti tuon kivun takia. No, hyvin meni ja matkan varmasti käytetyin sana oli "ihana". Tai siis minä käytin sitä, Teemu machoili ja käytti sitä vähemmän.

Olen kukkahullu. Itse asiassa taidan suhtautua kaikkeen vähän fanaattisesti. Olen kukkahullu, olen koirahullu, olen sairaalapelkoinen, olen fanaattinen varpaiden väleistä, rakastan ja raivoan aina koko sydämestäni. Minussa ei taida olla tasaista kohtaa.

Ja Amsterdamia rakastin, kaupunki oli ihana. Kaikkein ihaninta oli kuitenkin kukkapuisto, jonne sain Teemunkin houkuteltua. Sinne oli istutettu noin 7 miljoonaa sipulia ja se oli kuin jostain unesta. Kukkia oli joka puolella. Koko sateenkaaren kirjo oli edustettuna. Ja päivän kruunasivat vielä vuoden ensimmäiset mansikat.

Jotenkin tämä viikko on tuntunut aiempaa helpommalta. Loma teki todella ihmeitä ja edellisestä oli aikaa. Vähän vähemmälläkin yöunella tunnun pärjäävän, oli niin ihana loma ;)

Olin myös tosi rohkea lentokoneella matkustaja. Sen voisi oikeastaan lisätä noihin hulluuksiin, että pelkään hulluna lentämistä. Minua on pienestä pitäen viety reissuun, olen kolunnut kolkkia ja lentänyt vaikka mihin, mutta pari vuotta sitten se iski. Odotan koko ajan, että kone tipahtaa, moottori sammuu tai laskeutuminen epäonnistuu. Tuo loma taisi kuitenkin vaikuttaa siihenkin. En enää pelännyt niin paljon. Ajattelin niitä kukkia.

Tänään aion kaivaa pyörän talviteloilta ja aloittaa paremman elämän. Syön vähemmän, urheilen enemmän, poljen pyörällä, juon vettä, olen hyvä vaimo ja erinomainen emäntä Intolle. Täytyy myöntää, että on kevättä rinnassa.

Sairaalapelko

2006-04-13T07:54:00.000+03:00

Olen ollut hiljaa, hiljaisuus johtuu kipeästä vatsasta. Maanantaina se alkoi, tiistaina menin ensiapuun, keskiviikkona samoin, tänään jo toivottavasti helpottaa. Eivät tiedä mikä on. Ei vain pysty liikkumaan, saati istumaan samassa asennossa montaa minuuttia.

Olen äärimmäisen huono menemään lääkäriin, vähättelen vaivojani ja yritän saada kaikki taudit paranemaan sillä, että menen ajoissa nukkumaan. Näin äiti aina pienenä sanoi: "Mee nukkumaan, kyllä se siitä paranee". Ja niin olen tehnytkin, paitsi nyt oli pakko mennä tutustumaan sairaalan tunnelmaan. Huh.

Myönnän ihan suoraan, että pelkään sairaaloita. Pelkään niin paljon, että pyrin välttämään omien sukulaistenikin tervehtimistä sairaalassa. Ystävieni vastasyntyneitä menen tapaamaan, kunhan ensin kerään rohkeutta päivän kaksi. Vastasyntyneet ovat kuitenkin sitä sairaalan positiivista antia. Olen joskus jopa pyörtynyt sairaalaan siitä stressistä, jonka pelko aiheutti.

Pelkään myös neuloja, johtuu kuulemma lapsena sairastamistani korvatulehduksista. Samoin voin heikosti pahasta hajusta, sairaista ihmisistä, verestä, ja siitä steriilistä hajusta.

Tiistai päivä oli siis mitä rattoisin. Makasin ensiavussa, musta otettiin kokeita, viereinen mummo huusi mahaletku-tuskaansa, kuulin sairaskertomuksia ja oma vointini oli kaamea.

Tähän voisin sitten vielä lisätä sen, että missä minun piti olla, eli presidentinlinnassa. Tarja oli järjestänyt bileet aktiivisimmille kampanjatyöntekijöille ja minutkin oli kutsuttu. Mutta kuinkas kävi? Lähtöaika koitti ja mulla oli kolttuna ihana turkoosi froteepaita, tuskinpa olisin päässyt edes linnan portista. Tukan olin kuitenkin ehtinyt aamulla käydä laittamassa. Siinä sitä olisi ollut, takatöyhtö makaamisesta ja turkoosi froteekolttu ja itkettyneet silmät...

No, tiistaista selvittiin, mutta hieman vielä hampaankolossa on huominen. Huomenna meidän pitäisi nimittäin lähteä Amsterdamiin. Tuosta matkasta olen haaveillut. Viimeksi loma on ollut jouluna, ulkomailla en ole ollut viime kesän jälkeen ja vain miljoonat tulppaanit voivat minut pelastaa. Reissuun ei vain voi lähteä jos ei pysty liikkumaan ja vatsa sattuu. Tänään olenkin luvannut itselleni tehdä ihmeparantumisen... Haluan reissuun!!!

Tärkeitä asioita

2006-04-03T10:35:00.000+03:00

Olin viikonloppuna ystävieni kanssa syömässä. Syöminen kuuluu elimellisenä osana tuohon ystäväjoukkoon ja sen tapaamisiin. Ei ole istujaista, ei kahvia, ei saunailtaa, ilman herkkuja. Ilman kymmeniä herkkuja. Joskus on joku jopa epäillyt meidän liioittelevan, mutta tietämättömiä ovat, raukat.

Ruoka, loistava seura ja pari lasia viiniä sai aikaan sen, että vaaliteesit valmistuivat, ystävieni suosiollisella avustuksella, tietysti. Ja luonnollisesti aiheet koskevat herkkuja. Vaalivoitto varmistetaan seuraavilla ydinteemoilla:

1.) Kookoshiutaleet pitää kieltää!!
Niiden tuonti EU-alueelle on kiellettävä. Kaikki kookoshiutaleita sisältävät herkkukakkuohjeet pitää polttaa, samoin kuin keittokirjat, joissa rohkaistaan käyttämään kookoshiutaleita. Vähintään sakoilla on rangaistava niitä, jotka hiutaleita käyttävät. Roviokaan ei kuitenkaan olisi pois suljettu.

Erityisen kovan rangaistuksen ansaitsevat ne, jotka pilaavat jumalaiset mokkapalat kookoshiutaleilla. Mokkapalat ovat kakkujen täydellistymiä, mutta kenen päähän on voinut pälkähtää pilata ne kookoshiutaleilla???

Pakotteet koskevat siis kuitenkin vain kookoshiutaleita, ei kookosmaitoa, joka on erinomaista curryn kanssa.

2.) Tölkkikirsikoiden valmistus lopetettava

Nuo ällöttävän makeat, sokeriset limanuljakkaat, joista kukaan ei voi pitää, on hävitettävä. Säilykekirsikat ovat tuoreiden herkkukirsikoiden, noiden kesäisten namipalojen, irvikuva, eikä niitä siten voi edes kirsikoiksi kutsua. Saati, että niitä tulisi koskaan, milloinkaan, under any circumstances, tarjota kenellekään. Niiden valmistus on lakkautettava, jotta niitä ei enää eksy pilaamaan kenenkään herkkuhetkiä.

Kuten huomaatte, ilta oli antoisa. On tärkeää kuunnella ystäviään ja tarttua sitä kautta tärkeisiin asioihin, asioihin, joilla on merkitystä.

Loppuun vielä todettakoon, että illan kruunasi appelsiini-valkosuklaatryffeli, joka oli kieritelty kookoshiutaleissa... Eipä tienneet ravintoloitsijat rikkomuksensa suuruutta.

Kaikki tiet vievät – mihin sattuvat

2006-03-27T10:28:00.000+03:00

Turkuun suunnitellaan uutta matkakeskusta Aninkaistensillan kupeeseen. Suunnitelmaan liittyy Köydenpunojankadun uusi tieratkaisu, joissa reitti ei enää kulkisi Yrjänänkadun poikki, vaan Veturimiehenkadun kautta, tärisyttäen vielä säästyneitä puutaloja. Samaan aikaan suunnitellaan myös Linnankadun kaventamista parkkipaikoilla, ei pyörätiellä. Vauhdit kuulemma hidastuisivat (ja pyöräilijöiden asema hankaloituisi).

Itäisen Pitkäkadun uudistus on ollut jo pitkään työn alla. Tie on ruuhka-aikoina aivan tukossa, autoilijat eivät tiedä onko kaistoja yksi vai kaksi, ja pyöräilijöillä ei ole toivoa selviytymisestä. Miten mahtaa käydä, tingitäänkö pyöräteistä?

Satama on jo pitkään kaivannut levennystä Suikkilantielle. Raskas liikenne ajaisi suoraan satamasta Rauman valtatielle ja sieltä Ohikulkutielle, kulkematta lainkaan keskustan kautta.

Monta on suunnitelmaa, mutta samalle pöydälle nämä suunnitelmat eivät tunnu mahtuvan. Olisiko kuitenkin järkevää katsoa, että mistä autot tulevat ja minne menevät? Mitä reittejä pyöräilijät mielellään käyttäisivät, jos turvallisia pyöräteitä löytyisi? Turkulaista liikennesuunnittelua vaivaa suunnittelemattomuus. Asioita ei nähdä kokonaisuutena vaan yksittäisinä pätkinä.

Jos Suikkilantietä levennettäisiin, rekat kulkisivat Ohikulkutietä suoraan satamaan, ilman pysähtelyä liikennevaloissa ja keskustan ruuhkauttamista. Näin emme ehkä tarvitsisi taas uutta valtaväylää keskustaan vaan Köydenpunojankadun liikenne voitaisiin suurilta osin ohjata Ratapihankadun varrelle. Se kun toimii myös moottoritien jatkeena.

Jos ja kun Itäistä Pitkäkatua aletaan uudistaa, toivoisin sen tapahtuvan järkevästi. Siten, että kaistamerkinnät ovat selvät ja pyörätie kulkee koko Itäisenkadun matkan samalla puolella tietä. Jos pyöräilyyn halutaan kannustaa, ei voi vaatia hyppimään kadun puolelta toiselle.

Linnankadun kavennusta ei kannata ottaa asialistalle ennen kuin kaupungin muut kulkuväylät on suunniteltu ja tarkkaan harkittu.

Liikennesuunnittelu on palapeli, jossa laatikon kansi on hyvä nähdä ennen kuin aletaan hakea oikeita paloja kohdilleen.

Julkaistu Turun Sanomissa 27.3.06

En ole kultturelli

2006-03-24T11:27:00.000+02:00

Tai ainakaan en ole kultturelli jos kulttuurin tuottaminen maksaa monia satoja tuhansia ja siitä pääsee nauttimaan vain kourallinen ihmisiä. Olen siis ennemmin populisti.

Turku hakee vuoden 2011 kulttuuripääkaupungiksi. Jalo tavoite, toivottavasti onnistuu, sillä satsaukset ovat olleet valtavat ja monesta muusta tavoitteesta on jouduttu tinkimään sen takia. Kaupungin kulttuuritoimen budjetti on ollut retuperällä jo monta vuotta, alijäämä kasvaa ja kukaan ei tunnu tekevän mitään, paitsi kaupunginorkesteri; lisää ylityksiä.

Kulttuurilautakunnalta ja kultturitoimen ylimmältä virkamiehistöltä on katkaistu kädet, jotta he eivät menisi sotkemaan kulttuurin jaloja tarpeita. Tuntuu, että kulttuurista on tullut Turussa itseisarvo, peruspalvelu, jota ei saa arvostella. Ja kulttuurilla tarkoitetaan ennen kaikkea suurproduktioita kuten Lentävää Hollantilaista ja Don Giovannia, ei pienempiä katutapahtumia ja näyttelyitä.

Suurproduktioiden tuottamiseen tarvitaan aivan eri luokan budjetit kuin pieniin "rahvaalle" tarkoitettuihin. Suomen pääkaupungissa Helsingissä on pitkälti valtion rahoin tuettu oopperalaitos, jossa turkulaisetkin korkeakulttuurin kuluttajat käyvät. Turkuun, joka sijaitsee vain kahden tunnin junamatkan päässä Helsingistä, ei mielestäni tarvita vastaavaa laitosta. Turkuun ei myöskään tarvita maailmanluokan filharmoonista, sillä Suomessa on jo pari sellaista. Ja välimatkat eivät Suomessa ole niin pitkät, etteivätkö harrastajat pystyisi näitä taittamaan.

Turun pitäisikin pyrkiä tuottamaan pieniä "kaikelle kansalle" suunnattuja elämyksiä. Kulttuuria on niin paljon muutakin kuin ooppera ja klassinen musiikki. Ja totuus on, että se "muu" kiinnostaa paljon suurempaa määrää kansasta. Mitä jos Turku ottaisikin uuden suunnan kulttuurin tuottamisessa ja luopuisi megalomaanisista projekteista ja alkaisi katsoa maailmaa ihan tavallisen turkulaisen tasolta, turkulaisen, joka kyllä nauttii soitinten äänestä, elävästä esityksestä ja kuvataiteesta, mutta ei halua sijoittaa viikkopalkkaansa nähdäkseen maailmankuulun kapellimestarin heiluvan miljoonia maksaneen konserttitalon lavalla. Vieläpä siten, että koulutoimi tai joukkoliikenne on joutunut tinkimään budjetistaan sen takia.

Mielestäni on aika astua alas norsuunluutornista ja tehdä Turusta todellinen kulttuuripääkaupunki, kaupunki, joka tuottaa jokaisen turkulaisen aisteille jotain. Turku voisi olla popkulttuuripääkaupunki, iskelmäkulttuuripääkaupunki tai vaikkapa rockkulttuuripääkaupunki. Vanha kaupunki tarjoamassa kerrankin jotain uutta.

Myönnän olevani populisti, varsinkin kulttuurin suhteen. Minusta teatteri, tanssi ja elävä musiikki ovat mitä oivallisin tapa viettää vapaa-aikaa, mutta en näe mitään syytä satsata yhteen elämykseen miljoonia euroja, sillä silloin huomaa usein tunteen kadonneen esityksestä.

Ääneen sanomisesta

2006-03-22T08:13:00.000+02:00

Mietin joskus aikanaan, että miten ihmiset pystyvät kirjoittamaan ja tuottamaan mielipidekirjoituksia ja kannanottoja. Erityisesti minua ihmetytti viikottaiset kolumnit, joihin erinäiset kirjoittajat pystyivät tuomaan uuden aiheen joka viikko. Miten ne keksii, tuumin mielessäni.

No, nykyään tilanne on hieman toinen. Nykyään mietin, miten saisin nipistettyä jostain välistä hieman aikaa kirjoittaakseni johonkin. Aiheita ja juttuja kyllä piisaa, miten vain löytää aikaa ja innostusta niiden paperille rustaamiseen.

Toinen asia, mitä joskus mietin, on ihmisten rohkeus sanoa ihan tyhmiäkin asioita ääneen. Tämä kyllä ihmetyttää minua edelleen. Tämä tulee esiin varsinkin kokouksissa, jotka venyvät ja venyvät ihan vain sen takia, että kaikkien pitää saada sanoa jotain. Tätä taitoa en ole vielä oppinut. Jos esityslistasta ja esittelystä käy ilmi kaikki tarpeellinen tieto, miksi enää pitkittää kokousta vain kuullakseen omaa ihanaa ääntään?

Tiedän, että kokouksen tai julkisen tilaisuuden jälkeen useimmat läsnäolijat muistavat vain jonkun avanneen suunsa, eivät sitä, mitä sieltä tuli ulos. Mutta en silti ymmärrä.

Kysymys kuuluukin: Pärjätäkseen politiikassa, pitääkö olla valmis sanomaan tyhmiäkin asioita vain päästäkseen esille vai riittääkö, että kun puhuu niin puhuu asiaa?

Kovasti haluaisin kallistua tuon jälkimmäisen kannalle, mutta se ei taida onnistua. Eli kun alan vääntää tikusta asiaa, niin herättäkää, olen populisti. Eli tämän jutun jälkeen...

Perjantaipäivän jorinoita

2006-03-17T09:52:00.000+02:00

Oho, ihmisiä oikeesti käy lukemassa näitä mun jorinoita... Mulla on laskuri, joka ilmoittaa sähköpostiin tietyin väliajoin, että väkeä on käynyt. En siis tiedä kuka tai miksi joku täälläkin käy...

No joo. Täytyy vielä jatkaa hieman tuosta aiemmasta aiheesta eli harjoittelupaikoista. Kaupunginhallitus kumosi hallintojaoston päätöksen vaikka erään ryhmän edustajat vaihtoivat kantansa minun kannalleni soitettuaan opiskelijajärjestöille. Ottaa niin päähän, että vaikka on parempaa tietoa saatavilla niin silti jotkut änkyröi tietämättömyyttään. Taisivat tehdä populistisen päätöksen kohun pelossa. Pelkuripolitiikkaa sanon minä.

Eilen oli sitten puolueosastoni kokous, jossa päätettiin ehdokas ehdokkaista eduskuntavaaleihin. Sonkin pj Esa ja minut nyt sitten nimettiin. Nyt alkaa kova taistelu, että pääsemme myös lopulliselle listalle. Ja sitten vasta kova taistelu alkaakin...

Identiteetti

2006-03-13T09:16:00.000+02:00

Näin eilen elokuvan Crash ja aloin miettiä omia estojani. Asuin joskus aikoinaan vaihto-oppilaana Los Angelesissa, Venicessä. Venice on tunnettu Baywatchista, hippiliikkeestä, surffareista ja bikineissä rullaluistelevista naisista. Mutta Venice ja sen ympäristö on tunnettu myös maahanmuuttajista ja lukuisista ongelmista.

Itse kävin tuon vuoden Venice high schoolia, jossa suurin osa oppilaista oli ihonväriltään muita kuin valkoisia. Itse en ollut paljon asiaa aiemmin ajatellut, kymmenen vuotta sitten tilanne Suomessa, ja Turussa, oli hieman eri kuin nyt. Minulla oli täälläkin joitain kavereita, joiden juuret viittasivat muualle, mutta suomalaisia he olivat tavoiltaan ja arvoiltaan. Venice oli kuitenkin jotain aivan muuta.

Olen aina pitänyt itseäni erittäin avoimena ja suvaitsevaisena. Parina ekana kouluviikkona ystävystyinkin kahden erittäin mukavan tytön, Donnan ja Julian, kanssa. Meillä oli ihan hauskaa yhdessä, oli kiva kun oli kavereita ja oli koulussa joku, jolle jutella. Tytöt asuivat kuitenkin aivan toisella puolella kaupunkia, emmekä ikinä koulun jälkeen tavanneet (LA on ilman autoa lähes mahdoton).

No, keksin itselleni harrastuksen ja liityin uimajoukkueeseen. Meillä oli harjoitukset joka päivä koulun jälkeen ja usein uimatunti keskellä päivääkin. Uima-altaasta tuli lähes toinen kotini ja tietysti aloin paremmin tuntea myös muita joukkuelaisia. Osa uimajoukkuelaisista asui lähellä ja näin heitä usein myös treenien jälkeen. Aikaa ei enää paljon jäänyt Donnalle ja Julialle, vaikkakin koulussa heidän kanssaan juttelinkin.

Sitten iski se karu totuus, jota myös tuossa elokuvassa Crash näytettiin. Donna ja Julia tulivat haukkumaan minua rasismista. He kertoivat, kuinka olen kiinnostunut vain valkoisten seurasta, enkä välitä heistä. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että tytöt kokivat olevansa muita kuin valkoisia. Voi minua tyhmää. En ollut aiemmin ajatellut, että tytöt olivat Etelä-Amerikasta, hispaaneja, ja siten eri rotua!! Koskaan en ole ajatellut että espanjalaiset ja italialaiset ovat eri rotuisia ja näin ei tullut mieleen näidenkään tyttöjen kohdalla. Saati että valitsisin ystäväni sen perusteella!

Järkyttävintä tässä oli kuitenkin se, että en ollut myöskään ajatellut niiden uimajoukkuelaisten olevan valkoisia (ja suurin osa niistäkään tytöistä ei sitä ollut). Enkä suinkaan ollut heidän ystävänsä ainakaan sen takia. Yksin ulkomailla turvaa usein siihen, joka on lähellä ja paikalla. Plussana tietenkin on jos he ovat lisäksi mukavia kuten tässä.

Se pisti kuitenkin miettimään ihmisiä toisella tavalla. Eikö minulla ole tamperelaisia ystäviä vain sen takia, että en pidä tamperelaisista vai sen takia, että en ole tavannut sellaista tamperelaista, josta olisi voinut tulla ystäväni?

Luovatko ihmiset itse ne identiteetit, joita haluavat korostettavan vai korostaako ympäröivät ihmiset näitä identiteettejä? Olenko turkulainen siksi, että korostan usein turkulaisuuttani vai siksi, että muut haluavat nähdä minut ennen kaikkea turkulaisena?

Politiikka on hienoa

2006-03-05T10:25:00.000+02:00

Olen nyt vuoden toiminut aktiivisesti kunnallispolitiikassa, kaupunginhallituksen varajäsenenä ja hallintojaostossa. Olen päässyt seuraamaan lisäksi kahden lautakunnan toimintaa sekä sokerina pohjalla oman ryhmämme päätöksentekoa.

Politikointi ei ole helppoa, vaikkakin opettavaa. Olen ottanut ohjenuorakseni toimia omantuntoni mukaan, toimia siten, kuin parhaakseni näen. Mielestäni minulla on varsin voimakas moraalinen omatunto ja käsitys oikeasta ja väärästä, mutta ymmärrän toki, että nämä ovat varsin subjektiivisia käsityksiä. Politiikka on se pelikenttä, jossa omaa moraalia mitataan samalla kun se pitää sovittaa budjettiin.

Budjetista olen myös oppinut paljon viimeisen vuoden aikana. Budjetti tuntuu olevan se tärkein sääntö, jolla kunnallisia päätöksiä tehdään. Loppupeleissä kaikessa on kyse rahasta, ja vaikka aina julkisella sektorilla tuntuu olevan mahdollisuus ylityksiin, tulee niitä välttää viimeiseen saakka. Budjetti tehdään syksyllä, silloin tehdään myös budjetit sellaisille tuleville toiminnoille, joita suunnitellaan toteutettavaksi seuraavana vuonna.

Aika usein lätkäistään "vähäpätöisille" suunnitelmille vain jokin pieni summa sen suurempia ajattelematta, päästäänhän sillä jo alkuun. Usein nämä "vähäpätöiset" ovat kuitenkin niitä, jotka vaikuttavat yksittäisten kuntalaisten elämään kaikkein eniten. Tällaisesta esimerkkinä toimikoon korkeakouluharjoittelijat.

Turussa on 30 000 korkeakouluopiskelijaa, mutta näille ei kaupunki ole aiemmin tarjonnut harjoittelupaikkoja hallinnossaan. Korkeakouluopiskelijat ovat joutuneet pitkittämään opintojaan ja tekemään ilmaiseksi harjoittelujaan vain näiden harjoittelupaikkojen puutteen takia. Se ei ole ollut lainkaan hyväksi kaupungin imagolle, saati niille opiskelijoille, jotka eivät ole saaneet tuota arvokasta työkokemusta.

Pääsin vaikuttamaan tämän kroonisen harjoittelupaikkapulan purkuun nyt, kun kaupunki oli siihen budjetistaan rahaa varannut. Tein niin kuin parhaaksi näin, yritin saada mahdollisimman monelle paikan, mahdollisuuden saada jalkansa kaupungin oven väliin ja saada tuota elintärkeää työkokemusta. Aikaisempaa päätöstä näiden opiskelijoiden palkkaamisesta ei ole ollut ja saimme näin vapaat kädet käyttää tuo raha. Toki virkamiehet olivat asiaa valmistelleet, mutta valittujen luottamusmiesten tulee olla valppaana, jotta päätökset tehdään kuntalaisten kannalta parhaalla tavalla.

Näin tehtiin, demokraattisesti asiasta päätettiin, mutta tyyli, jolla asia uutisoitiin johti lukijat harhaan. Valitettavan usein näin tapahtuu kaupungissamme. Ne, joita asia eniten koskee eli turkulaiset opiskelijat, ovat kiitelleet päätöstä, muun olen ottanut kokemuksena. Tiedän toimineeni oikein ja jatkan politikointia.

Se, mitä tästä opin on, että aina ei voi tehdä kaikkia miellyttäviä ratkaisuja. On opittava ottamana kuraa vastaan ja tehtävä niin kuin oma moraali sanoo ja jatkettava eteen päin pää pystyssä. Ja näin teen. Politiikka on hienoa.

Aluepoliittinen ratkaisu Itämeren saastumiseen

2006-02-28T10:30:00.000+02:00

Turkuun saatiin hieno tilaisuus tehdä taas maailman suurin risteilyalus. Alus tulee olemaan hieno, komea ja mahtava ja ennen kaikkea se tuo Turkuun tilapäisesti valtavan määrän työtä. Nyt kun perinteinen ruokateollisuus on Turusta kuolemassa, on hyvä saada jotain tilalle. Kaupungissa on tällä hetkellä suoranainen työntekijäpula, mutta mikä tämän tilauksen todellinen hinta on?

Aurajoki laskee vuosittain massojaan suistoon ja madaltaa vesireittejä niin telakalle kuin satamaan. Näitä massoja sitten ruopataan, jotta teollisuus ja satama voisivat jatkaa toimintaansa. Tässähän ei ole mitään uutta?! Nämä ruopattavat massat eivät kuitenkaan ole mitään tavallista mutapohjakamaa vaan täynnä erilaisia tinayhdisteitä. Tinayhdisteet taas ovat niitä, jotka saavat kalat vaihtamaan sukupuolta ja saa meret levittymään (muodostamaan levää, en tiedä miten tuokin sana taivutetaan). Nämä tinayhdisteet taas ovat peräisin laivanrakennuksesta, jota on Turussa harjoitettu niin sanotusti aina. Ympyrä siis sulkeutuu, vaikkakin nykyään laivanrakennus on huomattavasti ympäristöystävällisempää.

Mutta vielä niistä ruopatuista massoista. Niitä on vuosikymmeniä dumpattu Airistolle, Turun saariston helmeen, josta ne ovat sitten levittäneet ilosanomaansa kaikkialle. Noin vuosi sitten Turku teki kuitenkin pitkästä aikaa hyvän ja luontoystävällisen päätöksen ja päätti kerätä massat yhden suuren pussin sisään Pansion altaaseen. Tätä pussia oli tarkoitus käyttää satamatoimien turvaamiseen Turussa.

Mutta miksi liitän tämän tuohon laivanrakennukseen? Tämä uusi laivatilaus tarkoittaa sitä, että myös telakan aluetta pitää ruopata entistä syvemmäksi, jotta laiva sinne mahtuisi. Ja näille massoille ei ole muuta paikkaa kuin tuo samainen pussi, sillä eihän liikemaailma ole valmis sijoittamaan ympäristöratkaisuihin. Ja tuo pussihan ei ole valtava. Näin ollen satama-alueen massoja ei sinne voida enää sijoittaa ja ne täytyy läjittää jälleen kerran Airistolle. Taas yksi ympyrä sulkeutuu...

Vaihtoehtoja läjitykselle kuitenkin on, mutta ne eivät ole ilmaisia. Omasta mielestäni ehdottomasti tehokkain tapa olisi kaavoittaa maa-alue, jolle massat dumpattaisiin. Siellä ne sitten kuivuisivat ja niitä voitaisiin käyttää täytemateriaalina vaikka maisemarakentamisessa. Miksi näin ei kuitenkaan tehdä? Läjitykselle tarkoitetun alueen tekniikan pystyttäminen on kertaluontoisesti suuri investointi, lisäksi tulevat kuljetuskustannukset, huoltokustannukset yms. Rahasummat, joista nyt puhutaan ylittävät monin kertaisesti kaupungin budjetin. Siksi kaupunki siis jatkaa läjitystä Airistolle ainoana vaihtoehtona.

Onneksi on kuitenkin eduskunta, joka kaikessa viisaudessa on päättänyt antaa 250 miljoonaa euroa Vuosaaren sataman rakentamiseen. Samalla tingitään Toijala-radan ja kasitien korjauskustannuksista. Näillä toimenpiteillä taataan se, ettei Suomen muilla satamilla tule enää olemaan kilpailukykyä. Kohta loppuvat läjitysongelmat ja valitukset teitten ja ratojen kunnosta. Kohta on vain Vuosaari, pääkaupunki ja kuolleita vararikkokaupunkeja, kuten Turku, Uusikaupunki, Rauma, Vaasa, Oulu, Kotka ja Hamina. Näin helposti se käy. Turku kiittää.

Lunta lunta lunta

2006-02-27T08:51:00.000+02:00

Lunta tuli tupaan viime yönä! Kerrankin täällä Turussakin näyttää talvelta. Mikäs sen mukavampaa.

Paitsi lumiaurat. Heräsin viime yönä kahden kolmen maissa kun ulkona jyrisi ja valot vilkkuivat silmään, sekä tietenkin tuo ihana piip piip piip, kun aura peruutteli. Tiedän, että on inhottava kävellä lahkeet lumessa ja ajaa autoa, mutta ei kai sitä keskellä yötä tarvitse tehdä??? Nyt särkee pää ja väsyttää, vielä kun naapuri alkoi kolata omaa pihaansa vähän lumiauran jälkeen. Eikö sitä voi odottaa aamuun?!

No, meillä tuo pihan siistinä pitäminen on aika paljon suuripiirteisempää, kuin muilla taloyhtiössämme. Harjataan suurimmat pois ja yritetään jättää tie valkoiseksi. En tajua, miksi se pitäisi nuolla mustaksi, pitänee kysyä naapurilta.

Mutta noista lumitöistä huolimatta olen alkanut pitää lumesta. Jotenkin Into-koiramme on saanut lumen tuntumaan kivammalta kuin ennen. Into RAKASTAA lunta! Jo sentti riittää siihen, että Into alkaa pomppia aivan kuin lunta olisi napaan asti, jänisloikka. Ja lumipallot. Mikäs sen parempaa kuin juosta hulluna ilman, että täytyy tuoda mitään takaisin. En tiedä ketään, jonka pää menisi niin pyörälle lumesta. Penkat ovat parhaita ja tiellä käveleminen ei ole vaihtoehto kun on lunta. Ei edes pohjoisessa, missä penkat ovat parimetriset... Sitten vaikka könytään etutassuilla ryömien jos ei muuten pääse eteenpäin.

Lumesta on moneksi, on palloiksi, urheilualustaksi, riemun ja päänsäryn aiheeksi sekä vyöryiksi. Ja nuo vyöryt tulivat elämääni, kun Teemu joutui vyöryyn viikko sitten. Sveitsin Alpit veivät Suomi-pojat mukanaan. Onneksi molemmat pelastuivat, vaikkakin toinen löydettiin housut kintuissa... Pahiten taisi kärsiä lumilauta ja poikien rohkeus. Minulle kerrottiin vasta, kun matka oli päättynyt ja kaikki turvallisesti kotona...

Lapset ja niiden vanhemmat

2006-02-26T14:11:00.000+02:00

Lapsia on, tulee olemaan ja tulee tulla olemaan. Vanhempia on, tulee olemaan, eikä lapset saa heitä jatkossakaan valita. Kukapa ei olisi joskus halunnut vaihtaa vanhempansa, hävennyt silmät päästään näiden kertoessa juttuja "kultapimpulastaan" pienenä ja toivonut heidän toimivan kuten kavereitten vanhemmat?? Jussin äiti pukeutuu nätisti ja isä pelaa sen kanssa jalkapalloa. Meidän äitillä on kasikytluvun silmälasit ja isällä möhömaha. Silti ne ovat omia vanhempia. Minun vanhempani.

Jos äitini nimi olisi Liisa ja toisen äitini nimi Maija, niin olisivat he silti vanhempiani. Samoin he olisivat vanhempiani, vaikka molemmilla vanhemmillani olisi vaalea tukka ja minulla pikimusta. Vanhemmuus ei ole sitä, kuka synnyttää, kuka antaa perinnölliset sairaudet tai musikaalisuuden. Vanhempi on se, joka antaa eväät elämään, auttaa kiperissä tilanteissa ja muistaa tyhmät lapsuustarinani, se joka nolaa minut poikien edessä.

Samoin en voisi kuvitella tilannetta, että vanhempani sälyttäisivät minulle vastuun päätöksestä, haluanko tietää mistä geenini periytyvät. Geenit ovat rakennuspaloja, vähän kuin tiili ja laasti, eivät ne vielä kotia tee, vaikka talon tekevätkin. Haluanko tietää mistä kotini laastit ovat peräisin. Vaikea ajatella tilannetta, mutta taatusti se sekottaisi elämäni. Olenko jotain muuta kuin niiden osien summa, joita olen ikäni nähnyt?

Postimiehet ja pölynimurikauppiaat ovat tehneet sitä ikänsä, eikä heidänkään siittiönsä tiedä alkuperäänsä.

Toinen kysymys on luovuttajan osuus. Itse olen ehkä joskus ajatellut voivani luovuttaa munasoluja, mutta jos se tarkoittaa, että parinkymmenen vuoden päästä joku sekoittaa elämäni en ole enää varma. Enkä usko olevani ainoa. Se, että joku olisi saanut alkunsa minun munasolustani, ei tee tästä lastani. Eikä se myöskään tee tästä lasteni sisarusta. Luulenpa, että luovuttajien määrä tulee vähenemään lain seurauksena...

Mielestäni kaikilla tulee olla mahdollisuus tarjota lapselle hyvä elämä, samoin kuin kaikilla tulee olla mahdollisuus kieltäytyä vanhemmuudesta. Lääketiede mahdollistaa kaikenlaista vääryyttä, miksi se ei voisi myös tarjota mahdollisuuksia?

Kyl määki jos kerra kaikki muukki

2006-02-22T10:24:00.000+02:00

Yritän ainakin. Oma blogini. Omat ajatukseni. Omat purnaukseni. Nyt niillä on toinenkin kanava, ei enää vain mieheni. Teemu kiittää.